Tiistaina jälleen kerran aikainen herätys ja aamiainen kello 7 (tai no, ei ihan seitsemäksi taidettu minään päivänä sinne ehtiä, mutta ennen puolta kahdeksaa kuitenkin). Tällä kertaa oltiin taas ajoissa, nyt jopa aikaisemmassa, Studion porteilla kolkuttelemassa. Tänä kyseisenä aamuna aioimme tehdä sen, mitä olimme nähneet lauantaina muiden tekevän. Heti kun ovet aukesivat suoraan (ei nyt sentään hiki hatussa, mutta pientä hölkkää) Crush's Coasterin jonoon. Ja päästiin aika pienellä jonotuksella, kannatti siis. Alkumatka oli hieno, rauhallinen, upeita "maisemia". Mutta sitten kun se oikea meno ja meininki alkoi, minä kiljuin ja Prinsessa huusi apua vieressäni. Oli hieman turhan kovaa menoa mulle. Tosin siihen kieputukseen rupesi jossain vaiheessa tottumaan (ehkä siinä vaiheessa pahin oli jo ohikin) mutta loppumatkasta taas nautin. Vaikka heti ajelun jälkeen ajattelin, että ei sitä ainakaan toiste, oli ihan turhan hurjaa, nyt viikon perästä voisin ajatella ehkä meneväni siihen uudestaan. Jopa Prinsessa kokemuksen muhittua mainitsi että se ajelu oli hauskinta koko matkassa.
Vuoristoradalta lähdettyämme näimme aukealla Abun ja Pikku Kanasen, joten niiltä täytyi jäädä pyytelemään nimmarit. Abu oli oikea keppostelija ja valokuvaa ottaessakin se loikki sivusuunnassa lasten kanssa. Nimmareitten jälkeen menimme odottelemaan Cinemagiquen alkamista. Kun sinne vihdoin pääsi, se oli aika tyhjä, mutta mitä siitä, saatiin sellaiset paikat kuin haluttiin. Ja itse esitys oli ihan juuri niin hyvä kuin muistinkin, sen voisi nähdä vaikka kuinka monta kertaa. Ainut vika siinä oli lyhyys. Sellaisen olisi voinut katsoa vaikka ihan täyden elokuvan mittaisena. Ulos tullessamme meidät (tai siis minut) pysäytettiin, tyytyväisyystutkimusta tehtiin. Kyseltiin olinko tyytyväinen kohteen siisteyteen, mistä pidin eniten, kuinka paljon pidin, aionko mennä uudestaan seuraavalla kerralla, aionko suositella tutuille, kuinka monta henkeä perheessä, minkä ikäisiä ollaan, mistä tullaan (yllättyi kun sanoin Suomesta, ei taida törmätä kovin moneen suomalaiseen), ollaanko käyty aiemmin, missä oltiin juuri ennen Cinemagiquea ja minne mentäisiin seuraavaksi. Ja mitä noihin kysymyksiin tulee, niin olin erittäin tyytyväinen ja ehdottomasti aion mennä uudestaan jos sinne koskaan enää mennään ja aion totta vie suositella…
Seuraavaksi suuntasimme jonottamaan Motours, Action… stunttishowhun. Aika kauan siellä odoteltiin, mutta nyt ei onneksi ollut ihan niin kuuma ja jonottaa sai katoksessa. Katsomoonkin pääsi lopulta ihan hyvissä ajoin ennen showta. Jälleen kerran minä olin videokameran takana, mutta tällä kertaa sain monopodin käyttöömme, joten ei tarvinnut kädet väsyneinä kannatella kameraa, käännellä sitä vain oikeisiin suuntiin, ja sai itsekin nautittua showsta paremmin. Ja oli kyllä ihan näkemisen arvoinen. Paljon kovaa menoa ja meininkiä, pikkasen huumoriakin. Mukava toimintapläjäys.
Stunttishown jälkeen menimme ensin sisäänkäynnin läheisyydessä olevaan isoon kauppaan, sillä jos ostokset tekee ennen kolmea, ne saa hotellin myymälään toimitettua samaksi illaksi, eikä tarvitse kantaa mukana koko päivää. Kun olimme melkein lähdössä kaupasta (mies oli vielä kassajonossa), huomasin että tyttöorava Clarice jakoi nimmareita kaupan edessä. Hain Prinsessan, kameran, Prinsessan nimmarikirjan ja menin jonottamaan typykän kanssa nimmaria. Ja saimmehan sen toki, jonka jälkeen lasten nimmarikirjat olivat nyt yhtä täysiä molemmilla (pojalla oli ennestään Draculan nimmari, jota tytöllä ei ollut).
Kauppojen jälkeen palasimme Backlot Express Restaurantiin syömään Mikki Pizzat, jonka lomassa mies kävi pojan kanssa noutamassa Fast Passit Rock'n'Rollercoasteriin. Me jäätiin vielä lopettelemaan aterioimista Prinsessan kanssa, kun pojat lähtivät vuoristoradan suuntaan. Notkuimme Prinsessan kanssa aukiolla, kun pojat palasivat, melko nopeasti, ja saimme kuulla että he kävelivät vain läpi, poika oli pelästynyt kovaa musiikkia ja vaunun ampuvaa äkkilähtöä niin että meinasi ruveta itkemään. Miehellä olisi ollut mahdollisuus vielä mennä sinne yksin, jono ei ollut valtava, ja meillä oli hyvin aikaa, mutta mies totesi, ettei hänen ole mikään pakko siihen päästä, voi hyvin jättää väliinkin. Tässä vaiheessa olimme jo kokeneet kaiken "pakollisen" studioissa, joten menimme katsomaan minkälainen jono autoihin oli. Lyhyt, lyhyempi kuin viime kerralla, joten menimme uudestaan autoihin, tällä kertaa poika eteen miehen kanssa ja tyttö taakse minun kanssani. Hauskaa kieputusta se oli toisellakin kerralla.
Autojen jälkeen poistuimme Studioilta ja ehdimme kiertää hieman Villagen kaupoissa ennen kuin oli aika mennä katsomaan Buffalo Bill's Wild West Show. Saimme kaikki hatut sisään mennessämme joiden nauhan väri osoitti samalla katsomomme värin. Mitäs siitä showsta kertoisi? Ensinnäkin, kun samalla syötiin, niin ihan kaikkea ei luonnollisesti nähnyt. Ruoka oli ihan ok, kaikesta en toki pitänyt. Coca-Colaa sai juoda niin paljon kuin vain ehti, laseja käytiin täyttämässä vähän väliä. Jälkiruoka oli hyvää, mutta en oikein ymmärtänyt sitä, että ensin tuodaan kahvikupit, sitten tuodaan jälkiruoka, mutta jälkiruoka-astiat kerättiin myös pois ennen kuin kahvi tarjoiltiin. Piti sitten juoda kahvi ilman mitään syömistä, mihin minä en ole tottunut. Lopuksi saatiin kultarahoja (suklaata). Ihan kiva show, mutta enpä tiedä menisinkö toiste kuitenkaan.
Buffalo Billin jälkeen Prinsessa taas eläytyi tunnelmaan ja koikkaloihti ja hoki "Jiihaa" vielä pitkään.
Shown jälkeen suuntana oli taas Disneyland Park. Oli tarkoitus löytää taas hyvät paikat valmiiksi, mutta kiersimme hieman kauppoja, ja kun pääsimme paikkoja etsimään, parhaimmat oli jo viety. No, tyydyttiin siihen mitä saatiin: Suoraan Main Streetin päässä Central Plazan nurmi- ja istutusalueiden aidan vierestä. Jälleen oli edessä pitkä ja puuduttava odotus. Katsoimme Fantillusionin uudestaan, onneksi viimeksi saatiin se videoitua ja kuvattua, sillä nyt ei nähty kovinkaan hyvin. Mutta paraatin jälkeen vuorossa ollut Candleabration nähtiin nyt melko hyvin, videollekin sain, vaikka lava ja linna olivatkin hieman lampun ja puun takana. Ja Canleabrationin jälkeen tuli vielä Wishes, ilotulitusta, musiikkia ja kuvia heijastettuna linnan seiniin. Sekin nähtiin ja saatiin videolle jotenkuten, vaikka näköesteitä edelleen oli. Hienoinen pettymys oli ettei ehditty paremmille paikoille, mutta olisi huonommatkin paikat voineet olla. Jäimme rauhassa odottelemaan että suurin ruuhka valuu pois puistosta, ennen kuin me lähdimme virran mukana pois puistosta ja hotelliin nukkumaan.
Tänä iltana ei siirrelty kaikkia kuvia eikä varsinkaan videoita, siihen olisi aamulla aikaa, samalla kun pakkailisimme. Edessä oli viimeinen yö Ranskanmaalla, Disneyn hotellissa.
Vuoristoradalta lähdettyämme näimme aukealla Abun ja Pikku Kanasen, joten niiltä täytyi jäädä pyytelemään nimmarit. Abu oli oikea keppostelija ja valokuvaa ottaessakin se loikki sivusuunnassa lasten kanssa. Nimmareitten jälkeen menimme odottelemaan Cinemagiquen alkamista. Kun sinne vihdoin pääsi, se oli aika tyhjä, mutta mitä siitä, saatiin sellaiset paikat kuin haluttiin. Ja itse esitys oli ihan juuri niin hyvä kuin muistinkin, sen voisi nähdä vaikka kuinka monta kertaa. Ainut vika siinä oli lyhyys. Sellaisen olisi voinut katsoa vaikka ihan täyden elokuvan mittaisena. Ulos tullessamme meidät (tai siis minut) pysäytettiin, tyytyväisyystutkimusta tehtiin. Kyseltiin olinko tyytyväinen kohteen siisteyteen, mistä pidin eniten, kuinka paljon pidin, aionko mennä uudestaan seuraavalla kerralla, aionko suositella tutuille, kuinka monta henkeä perheessä, minkä ikäisiä ollaan, mistä tullaan (yllättyi kun sanoin Suomesta, ei taida törmätä kovin moneen suomalaiseen), ollaanko käyty aiemmin, missä oltiin juuri ennen Cinemagiquea ja minne mentäisiin seuraavaksi. Ja mitä noihin kysymyksiin tulee, niin olin erittäin tyytyväinen ja ehdottomasti aion mennä uudestaan jos sinne koskaan enää mennään ja aion totta vie suositella…
Seuraavaksi suuntasimme jonottamaan Motours, Action… stunttishowhun. Aika kauan siellä odoteltiin, mutta nyt ei onneksi ollut ihan niin kuuma ja jonottaa sai katoksessa. Katsomoonkin pääsi lopulta ihan hyvissä ajoin ennen showta. Jälleen kerran minä olin videokameran takana, mutta tällä kertaa sain monopodin käyttöömme, joten ei tarvinnut kädet väsyneinä kannatella kameraa, käännellä sitä vain oikeisiin suuntiin, ja sai itsekin nautittua showsta paremmin. Ja oli kyllä ihan näkemisen arvoinen. Paljon kovaa menoa ja meininkiä, pikkasen huumoriakin. Mukava toimintapläjäys.
Stunttishown jälkeen menimme ensin sisäänkäynnin läheisyydessä olevaan isoon kauppaan, sillä jos ostokset tekee ennen kolmea, ne saa hotellin myymälään toimitettua samaksi illaksi, eikä tarvitse kantaa mukana koko päivää. Kun olimme melkein lähdössä kaupasta (mies oli vielä kassajonossa), huomasin että tyttöorava Clarice jakoi nimmareita kaupan edessä. Hain Prinsessan, kameran, Prinsessan nimmarikirjan ja menin jonottamaan typykän kanssa nimmaria. Ja saimmehan sen toki, jonka jälkeen lasten nimmarikirjat olivat nyt yhtä täysiä molemmilla (pojalla oli ennestään Draculan nimmari, jota tytöllä ei ollut).
Kauppojen jälkeen palasimme Backlot Express Restaurantiin syömään Mikki Pizzat, jonka lomassa mies kävi pojan kanssa noutamassa Fast Passit Rock'n'Rollercoasteriin. Me jäätiin vielä lopettelemaan aterioimista Prinsessan kanssa, kun pojat lähtivät vuoristoradan suuntaan. Notkuimme Prinsessan kanssa aukiolla, kun pojat palasivat, melko nopeasti, ja saimme kuulla että he kävelivät vain läpi, poika oli pelästynyt kovaa musiikkia ja vaunun ampuvaa äkkilähtöä niin että meinasi ruveta itkemään. Miehellä olisi ollut mahdollisuus vielä mennä sinne yksin, jono ei ollut valtava, ja meillä oli hyvin aikaa, mutta mies totesi, ettei hänen ole mikään pakko siihen päästä, voi hyvin jättää väliinkin. Tässä vaiheessa olimme jo kokeneet kaiken "pakollisen" studioissa, joten menimme katsomaan minkälainen jono autoihin oli. Lyhyt, lyhyempi kuin viime kerralla, joten menimme uudestaan autoihin, tällä kertaa poika eteen miehen kanssa ja tyttö taakse minun kanssani. Hauskaa kieputusta se oli toisellakin kerralla.
Autojen jälkeen poistuimme Studioilta ja ehdimme kiertää hieman Villagen kaupoissa ennen kuin oli aika mennä katsomaan Buffalo Bill's Wild West Show. Saimme kaikki hatut sisään mennessämme joiden nauhan väri osoitti samalla katsomomme värin. Mitäs siitä showsta kertoisi? Ensinnäkin, kun samalla syötiin, niin ihan kaikkea ei luonnollisesti nähnyt. Ruoka oli ihan ok, kaikesta en toki pitänyt. Coca-Colaa sai juoda niin paljon kuin vain ehti, laseja käytiin täyttämässä vähän väliä. Jälkiruoka oli hyvää, mutta en oikein ymmärtänyt sitä, että ensin tuodaan kahvikupit, sitten tuodaan jälkiruoka, mutta jälkiruoka-astiat kerättiin myös pois ennen kuin kahvi tarjoiltiin. Piti sitten juoda kahvi ilman mitään syömistä, mihin minä en ole tottunut. Lopuksi saatiin kultarahoja (suklaata). Ihan kiva show, mutta enpä tiedä menisinkö toiste kuitenkaan.
Buffalo Billin jälkeen Prinsessa taas eläytyi tunnelmaan ja koikkaloihti ja hoki "Jiihaa" vielä pitkään.
Shown jälkeen suuntana oli taas Disneyland Park. Oli tarkoitus löytää taas hyvät paikat valmiiksi, mutta kiersimme hieman kauppoja, ja kun pääsimme paikkoja etsimään, parhaimmat oli jo viety. No, tyydyttiin siihen mitä saatiin: Suoraan Main Streetin päässä Central Plazan nurmi- ja istutusalueiden aidan vierestä. Jälleen oli edessä pitkä ja puuduttava odotus. Katsoimme Fantillusionin uudestaan, onneksi viimeksi saatiin se videoitua ja kuvattua, sillä nyt ei nähty kovinkaan hyvin. Mutta paraatin jälkeen vuorossa ollut Candleabration nähtiin nyt melko hyvin, videollekin sain, vaikka lava ja linna olivatkin hieman lampun ja puun takana. Ja Canleabrationin jälkeen tuli vielä Wishes, ilotulitusta, musiikkia ja kuvia heijastettuna linnan seiniin. Sekin nähtiin ja saatiin videolle jotenkuten, vaikka näköesteitä edelleen oli. Hienoinen pettymys oli ettei ehditty paremmille paikoille, mutta olisi huonommatkin paikat voineet olla. Jäimme rauhassa odottelemaan että suurin ruuhka valuu pois puistosta, ennen kuin me lähdimme virran mukana pois puistosta ja hotelliin nukkumaan.
Tänä iltana ei siirrelty kaikkia kuvia eikä varsinkaan videoita, siihen olisi aamulla aikaa, samalla kun pakkailisimme. Edessä oli viimeinen yö Ranskanmaalla, Disneyn hotellissa.
Kommentit