Viimeisenä päivänä menimme aamiaiselle jälleen seitsemän kieppeillä. Aamiaisen jälkeen kun oli tiedossa pakkaaminen ja huoneen luovuttaminen, joka piti tehdä kello yhteentoista mennessä ja puistoonkin oli tarkoitus vielä tänä viimeisenä päivänä ehtiä.

Pakkaamiseen ja muuhun puuhaan (mm. valokuvien siirtelyyn) humahtikin se koko aamu, pari paniikkitilannettakin koettiin, kun tavaroita oli kadoksissa (jotka kyllä löydettiinkin) ja huoneesta käveltiin ulos aika tarkkaan kello yhdeltätoista. Vietiin matkatavarat säilytykseen ja otimme bussin kohti puistoja. Bussista ulostuessamme näimme että Panoramagique kaasupallo Disney Villagessa oli ilmassa (mitä se ei monena turhan tuulisena päivänä ollut ollut, silloin kuin meillä olisi ollut mahdollisuus sinne mennä), joten suuntasimme ensin sinne. Jonokaan ei ollut paha, ja pian pääsimme ilmaan ihailemaan maisemia. Hotelli näkyi sieltä hienosti, samoin koko puiston alue. Ilmailu ei ollut pitkä, mutta kokemus sekin. Matkalla kohti puistoa poikkesimme vielä kauppaankin Villagessa.

Disneyland Parkiin mennessä ohjelmassa ei ollut enää paljoakaan. Lapsilla oli kaksi aukeamaa nimmarikirjostaan täyttämättä, joten oli tarkoitus tavata vielä pari hahmoa, joilta saisi nimmarit. Päädyimme Linnan teatterin lavan viereen jonottamaan, jossa olimme aika hyvillä paikoilla jonoa, mutta odotusta oli vielä tiedossa sellaiset puoli tuntia, ellei enemmänkin, en juuri nyt muista tarkkaan. Päivä oli jälleen kerran helteinen, jota ei helpottanut se, että aamulla olin pukenut pitkät housut ja pitkähihaisen päälleni, sillä aamulla oli ollut niin pilvisen ja viileän oloista. Siinä jonottaessamme näimme jälleen kerran Character Expressin joka puksutti ohitsemme siinä jonottaessamme. Jonotus kuitenkin palkittiin (emme tienneet jonoon mennessämme, ketä paikalle olisi tulossa, ja oliko meille uusia hahmoja) kun paikalle saapuivat Peter Pan ja Kapteeni Koukku. Hihkuimme riemusta, nyt saisimme kirjat täyteen ja hahmojen metsästys olisi ohi. Että kävikin tuuri. Kuitenkin, meidän vuoromme tullessa huomasimme, että Peter ja Koukku kirjoittivat nimmarinsa samalle sivulle, nyt täytyisi saada vielä yksi hahmo kiinni jostain. Onni oli kuitenkin meidän puolellamme. Juuri silloin lavalle asteli Hassu Hatuntekijä ja Liisa, oli vuoron vaihto, ja juuri meidän kohdallamme, joten saimme vielä samaan syssyyn nimmarit ja valokuvat viimeiselle aukeamalle Hatuntekijältä ja Liisalta, jotka nekin siis antoivat nimmarit aina samalle sivulle. Hahmojen metsästys oli siis oikeasti ohi ja pääsisimme lähtemään kotiin täysien nimmarikirjojen kanssa.

Juuri nimmarisessiolta päästyämme oli Main Streetillä meneillään Alpha Bet You Are kulkue, kirjaimet D-I-S-N-E-Y-L-A-N-D kävelemässä pitkin katua. Senkin ehdimme vielä jotenkuten nähdä ja valokuvata, mikä oikeastaan olikin viimeinen näkemättä ollut asia. Nyt oli vierailumme Dinseylandissa lähes niin täydellinen kuin toivoimmekin.

Aikaa vielä oli, joten suuntasimme kohti Discoverylandia, josko vielä ehtisimme käydä uudestaan Star Toursissa. Kuinka ollakaan, jono sinne oli olematon, huomattavasti lyhyempi kuin viimeksi ja pääsimme siihen vielä toistamiseen tällä matkalla. Yhtä hauska ja huima kuin ensimmäiselläkin kerralla. Lapset olisivat halunneet pelata taas ottelun ilmakiekkoa, mutta päätimme, että syömään ehtiminen oli nyt tärkeämpää, joten suuntasimme taas Cafe Hyperioniin, jossa onneksi oli ihan lyhyet jonot ja söimme kunnon isot ateriat. Ruokailun jälkeen jäi onneksi vielä aikaa, ja kävimme pelaamassa ilmakiekko-ottelun, nyt mies ja poika vastaan minä ja typykkä. Tällä kertaa tulos oli tasaväkisempi, mies ja poika voittivat 6 – 5. Ottelun jälkeen olikin jo aika suunnata hotellille päin, mutta matkalla ostimme vielä yhdet jäätelöt.

Olimme käyneet vielä tänä viimeisenäkin päivänä kaupoissa ja meillä puistossa mukana olleissa tavaroissa oli myös mukana sellaista, mitä emme aikoneet ottaa käsimatkatavaroihin koneessa, joten pakkailimme siinä hotellin edustalla penkeillä loput pakkailtavat. Sitten siirryimme odottamaan lentokenttäbussia. Paikka jossa odottelimee oli vähän niin kuin bussipysäkki muutenkin, oli korokkeita joiden väliin autot pääsee ajamaan. Seisoin siinä kahden korokkeen välissä, kun pirun riivama ampiainen taas päätti kiusata minua. Lähdin taaksepäin juoksemaan, mutta siinä paniikissa en muistanut takanani ollutta koroketta ja sekunnin murto-osassa olin maassa nenälläni. Nenäni siis oikeasti osui maahan, vaikka otin kämmenilläkin vastaan. Ihme kyllä aurinkolaseihini ei tullut kai naarmuakaan, se olisi vielä puuttunutkin että lasit hajoaa samassa rytäkässä (ne on siis aurinkolasit voimakkuuksilla, ei mitkään muutaman euron markettiaurinkolasit). Nenä turposi, kämmeniin tuli mustelmat ja myöhemmin huomasin että toinen säärikin oli mustelmilla kun oli osunut korokkeen reunaan. Kiva päätös lomalle, juu - kaikki tämä pienen ampiaisen tähden. Juoksin vielä pikaisesti vessaan (auto tulisi pian, ja siitä ei ollut kuitenkaan tarkoitus myöhästyä) kastelemaan papereita kylmällä vedellä (jonkinnäköisiksi kylmähauteiksi nenälle ja kämmenille). Ehdittiin sentään bussiin, jonne tällä kertaa mahduttiin istumaan kaikki lähekkäin (minä ja Prinsessa vierekkäin ja mies ja poika toiselle puolelle käytävää vierekkäin). Särkylääkkeen jouduin ottamaan, sillä nenää alkoi ikävästi jomottaa.

Bussimatkalla Prinsessa, mies ja poika torkkuivat osan matkaa ja se heille tietysti sallittakoon. Varsinkin miehelle, jolla olisi kotimaassa edessä vielä ajomatka kotiin. Lentokentälle päästyä olimme check-inissä ajoissa, lentokoneeseen ei päästäisi kuin vasta tunnin päästä. Siinä oli hyvin vielä aikaa käydä vessassa ja tehdä pieniä viimehetken ostoksia, juoda ja syödä hieman (juomat ostettiin sieltä, syömisiä oli omasta takaa). Kun oli aika päästä koneeseen, menimme jonoon, mutta vielä ei päästetty koneeseen, joten siinäkin saatiin jonotella ja odotella. Kun vihdoin koneeseen päästettiin, meidät tultiin hakemaan jonosta toiseen jonoon sillä armeliaasti täällä suosittiin lapsiperheitä, ja heidät päästettiin koneeseen ensin.

Kone oli lopulta vajaa, miehen vieressä toisella puolella käytävää ei istunut ketään. Kone pääsi lähtemään hieman myöhässä, tällä kertaa jonkun idiootin takia, joka oli jättänyt päällä olevan matkapuhelimensa ruumaan meneviin matkatavaroihin, joten se noudettiin ruumasta ennen lähtöä.

Itse lento sujui sutjakkaasti, taaskaan ei ehtinyt juuri pitkästyä. Lennolla tarjottiin illallinen joka oli ihan maistuva ollakseen lentokoneillallinen. Röstiperuna, herneitä ja lihanpaloja juustokastikkeessa. Ruokajuomaksi oli vettä ja limsaakin jaettiin, jälkiruuaksi kahvia ja teetä ja yksi Fazerin sininen konvehti. Myöhemmin vielä jaettiin juomia. Kukaan ei ehtinyt nukkua lennolla. Lento saapui Helsinkiin hieman ennen yhtätoista, eli meidän tietojamme aiemmin, lähdön viivästymisestä huolimatta. Matkatavarahihnojen vieressä oli vielä myymälä josta teimme taas pieniä ostoksia matkatavaroita odotellessamme. Autolle mennessämme otimme vielä automaatista kofeiinipitoiset juotavapullot matkajuomisiksi.

Kun auto oli pakattu, niin eikun kotia kohti. Prinsessa nukkui takapenkillä suurimman osan matkaa. Poikakin torkkui jonkin aikaa. Mulla oli vaikeuksia pysytellä herellä, mutta pakko oli, vaikka silmät väkisinkin aina painuivat kiinni. Mutta minun vastuullani oli pitää mies hereillä. Kotimatkalla pysähdyimme jaloittelemaan ja virkistäytymään yhteensä kolme kertaa, kolmannella kerralla ABC-myymälän luona josta ostimme seuraavaksi aamuksi leipää ja maitoa. Kotiuduimme noin kahden aikoihin, puoli tuntia myöhemmin olimme kaikki unten mailla.