Pelkään soittaa. Tai vähintäänkin jännitän maha tuhannella solmulla kun pitäisi soittaa jollekulle (lähes) tuntemattomalle, varsinkin jos puhelun luonne on missään määrin "virallinen". Pelkään, että ääneni sortuu tai että vastaaja kuule äänessäni olevan jännityksen ja tärinän. Pelkään, että en saa puheenvuoroa ja siksi en saa asiaani esitettyä. Tai jos saan puheenvuoron, pelkään siltikin unohtavani jotain.

Harva ymmärtää pelkoani. Tänäänkin minun pitäisi soittaa yksi "virallinen" puhelu. Mies patistaa ja kyselee, joko soitin. Samaa tekee äitini.

Pelkään myös mennä tuosta noin vain jonnekin outoon paikkaan jollei ole sovittu aikaa eikä siellä tiedetä odottaa minua, tai millä asialla edes olen. En voisi kuvitellakaan marssivani johonkin yritykseen noin vain sisään "tyrkyttämään" itseäni, kyselemään työpaikkaa. Tai muuten vain kyselemään, "häiritsemään" heitä.

Elämäni olisi huomattavasti helpompaa ja vähemmän ahdistavaa, jos kaikki viralliset asiat voisi hoitaa sähköpostilla tai kirjeitse.