Aamu oli ihan terveisiä peestä, poikaan ei saanut mitään kuria, ärsytti oikein tahallaan. Tieto siitä että mies jää tänään ylitöihin masensi entisestään, teki mieleni soittaa, että älä jää (kun aikoo mennä viikonloppunakin töihin kumpanakin päivänä), en kestä iltaa kolmestaan noitten kauhukakaroiden kanssa. Sitten piti vielä lähteä 15 asteen pakkaseen viemään typykkää päiväkotiin. Tietäen, että tänään mun täytyy hänet hakeakin (yleensä siis HraTee hakee). Hakumatkoista mulla on yleisesti ottaen vain kauhuntäyteisiä muistoja. Sillä aikaa kun olen hakemassa, poika ehtii tehdä kotona vaikka mitä luvatonta. Jos otan mukaan hakumatkalle, on paluumatkan kinastelut ja nahistelut taattu.

Tuossa aiemmin soi puhelin. Miten yksi puhelu voi saada mielialan niin muuttumaan. Olin hetken ihan yläilmoissa, tuuletin. Maanantai-aamuna pitää raahautua ajoissa liikkeelle, puhelusta johtuen. Katsotaan, saanko ensi viikolla lisää aihetta tuulettaa. Joka tapauksessa olen nyt jo päässyt pidemmälle kuin koskaan ennen...