Tänään on hyvä päivä, eikä pelkästään meillä.

Jotta en aina puhuisi vain itsestäni ja omasta perheestä, niin L (pikkusiskojeni isä) sai tänään eläkepäätöksen. Sairaseläkkeelle siis jäi, ei vielä vanhuus-sellaiselle. Ei tarvitse enää paperisotaa käydä virastojen kanssa ja hankkia sitä sun tätä lääkärintodistusta. Hän oli bussikuski, mutta hänellä on toinen olkapää leikattu kerran, toinen kahdesti - eikä siitä kahdesti leikatusta tullut enää työkuntoista kättä. Ja kuten kaikki tietää, bussikuskin työ ei ole pelkkää ratin pyörittelyä (mitä se käsi saattaisi vielä kestää), se on palveluammatti, jossa joutuu auttamaan lastenvaunuja ja pyörätuoleja kyytiin (mitä se käsi ei kestä). Joten olen erittäin iloinen hänenkin puolestaan.

Sitten mennään enemmän oman navan ympärille. Sain tänään paperit kuntoon ja aloitan tiistaina työelämävalmennuksen. Puolen vuoden rupeama, joten ei tarvite suuresti murehtia työllisyysasioita sinä aikana.

Saimme tänään raha-asiamme erinomaiseen kuntoon. Tai no, tilillemme talletettiin tänään sen verran rahaa, että saamme hoidettua kaikki raha-asiamme erinomaiseen kuntoon heti ensiviikolla. Osa on kunnossa jo nyt, muutama odottaa vielä hoitelua. Kaipa voin sen verran paljastaa, että edesmenneen isäni asunnon asuntokaupat tehtiin tänään, ja siitä tuo yhtäkkinen rahan tulo. Ja kyllä, pistän siitä syrjään tarpeeksi, että perintöveronkin saa sitten maksettua kun sellaisen maksun aika tulee.

Olemme tänään menossa kaupungille, itse aion hemmotella itseäni uusilla vaatteilla, kengillä, ehkä laukullakin. Jos ehtii, niin menen optikollekin, saisin vihdoin uudet silmät, pienellä viiveellä toki mutta saisi ne jo ehkä ensi viikolla. Lauantaina aamupäivällä saan uuden pään. Eipä sitten enää puutukaan kuin uusi purukalusto ja alapää. *virn* Tai siis ehkä jälkimmäisessä kahdessa on parempi puhua parannelluista mieluummin kuin uusista, mutta nekin kaksi asiaa ovat vain parin ajanvarauksen ja epämääräisen käyntimäärän päässä (se alapää kahden käynnin, purukalusto useamman). Uusi vartalo ois ihan jees, mutta ehkä siihenkin lähden hakemaan ammattiapua pikapuoliin. "Uusi" talokin olisi jotain aivan upeeta, mutta se ehkä ei ole ihan lähiviikkojen tai edes ehkä kuukausienkaan juttu.

Ja kyllä muitakin hemmotellaan, vaikkei välttämättä ihan kaikkia heti tänään. Lähipäivinä olisi tarkoitus ostaa myös lapsille ja miehelle uusia vaatteita. Keväällä tai kesällä lähdetään koko perhe matkalle. Pääsiäisen aikana mennään elokuviin ja ulos syömään. En siis aio kaikkea hemmottelua hamstrata vain itselleni.

Raha ei tuo onnea, rahalla ei voi ostaa onnea, mutta pakko sanoa, että kun kerrankin saa olla rahahuoleton, edes hetken, on se suuri helpotuksen tunne. En halua olla välttämättä rikas, mutta sellainen elämäntilanne, että ei tarvitse jokaista senttiä laskea ja miettiä, onko varaa kovasti tarpeellisiin uusiin kenkiin tms., on aika taivaallista siihen nähden, että koko pienen elämänsä on joutunut kituuttamaan.