Heräsin äsken. Toisaalta vielä nukuttaisi, mutta kun nenä pakkautuu tukkoon, mikä saa hengittämisen nenän kautta vaikeaksi ja suun kautta hengittäessä suu kuivuu. Joten päätin sitten nousta.

Eilen illansuussa ajelimme vaihtelevassa sateenropseessa Helsinkiin. Ainakin auto huuhtoutui siitepölyistä.

Celtic Tiger oli hyvä, mutta uskallanpa sanoa, ettei mitään Riverdancen veroista. Pari kertaa tuli kylmät väreet kun musiikki ja tanssi osui ja uppos, mutta muuten ei sen ihmeellisempiä reaktioita, ei kyyneleitä, mitkä Riverdance saa aikaan jo ihan pelkästään televisioituna. Vai olimmeko sitten niin kaukuana, että se efekti jäi uupumaan, tuskinpa kuitenkaan. Kyllä se Riverdance täytyisi vielä sekin nähdä joskus.

Kotiin ajelimme vähän isommassa sateenropseessa, suurimman osan matkaa. Loppupäässä oli jo sateetontakin. Ja minä taistelin unta vastaan. Jos tunnen olevani ainut joka pystyy pitämään kuskin hereillä, en uskalla nukahtaa. Ja niinä pätkinä kun nukahdin näin lyhyitä hereille säpsäyttäviä painajaisia siitä mitä voi tien päällä tapahtua, mm. näin, että viereiseltä kaistalta auto koukkasi ihan meidän eteemme yhtäkkiä. Jossain vaiheessa kaivoin juotavapullon ja naposteltavaa esille. Juominen ei ainakaan heti, mutta napostelu aika piankin sai minut piristymään ja pysyin loppumatkan ihan helposti hereillä.