Miehellä pekkanen, kun vie auton huoltoon ja lapset koekaneiksi (DIPPiin, diabetestutkimukseen, jossa lapset ovat olleet mukana kumpikin ihan syntymästään asti). Joten mies lähti jo parikymmentä minuuttia sitten viemään tytön puoleksi päivää päivääkotiin ja sitä autoa sinne huollettavaksi. Poika herää vasta minun lähdettyäni, joten minulla on oma rauha syödä rauhassa, heräillä, touhuta omiani. Minun ei tarvitse lähteä ennenkuin kahdeksalta kotoa ihan yksin. 20 minuuttia myöhemmin kuin mitä pitäisi lähteä jos veisin tytön. Luksusta!

Tosin nukuin liian vähän. Aika yllättävää että valvominen venähti. Olin kotiin tullessa niin väsynyt, että olin ajatellut mennä oikeasti ajoissa nukkumaan ja olin iloinen, ettei televisiostakaan tullut mitään. Sanatonta minun piti vain aloitella eilen illalla, jatkaa vaikka tänään. Mutta en päässyt irti ennekuin sain sen viilattua valmiiksi. Sitten pitäisi saada niitä kuvia sinne. Tiedän jo mitä pistän, kunhan ne saadaan kamerasta koneelle.

***

Toivottavasti tänään tulisi viesti mun laseistani. Onhan jo mennyt reilu viikko... Tahtoo uudet lasit! Ei tahdo enää siristellä pysäkillä että tietää pysäyttää oikean auton!

***

Matka tuntuu vielä ihan unelta, vaikka lennot ja majoitus+puistolippupaketti on jo varattu ja maksettukin. En kai usko sitä todeksi ennekuin ollaan jo siellä. Poika kysyi eilen, että osaanko ranskaa. Kun vastasin että en, niin hän oli huolissaan, että miten me ymmärretään siellä mitään. Sanoin että englannilla pitäisi pärjätä, varsinkin siellä Disney Landissa, mutta todennäköisesti Pariisissakin.

Poika muuten valitsi kyselyssä joskus taannoin ranskan A2 kieleksi. Katsotaan toteutuuko. Alkaisiko se sitten nelosella vai vitosella, en nyt muista. Aika uusi juttu se kuitenkin on... Ensi syksynä aloittaa jo englanninopettelun! Hui! Vastahan hän on oppinut suht koht kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan, tai ainakin siltä tuntuu...

Tämä uusi A1 ja A2 kielisysteemi ei tosin eroa omasta ala-asteestani juuri ollenkaan. Koska kävin Ruotsissa suomalaista luokkaa, kolmannella aloitettiin ruotsin opiskelu ja neljännellä tuli englanti. Kun muutettiin Suomeen, piti minun valita kumman niistä otan A kieleksi, ja valitsin englannin, vaikka olin sitä periaatteessa opiskellut vuoden vähemmän kuin muut täkäläisellä luokallani. Ruotsin aloitinkin sitten "nollasta" seitsämännellä, toisin sanoen luin ruotsinkielisä romaaneja kun muut luokkalaiseni harjoittelivat vielä horjuen "Jag heter KaHJo. Jag bor i Åbo." vaiheessa...

***

Hups. Pitää ruveta lähtemään.