Pikkuhiljaa alkaa tärkeimmät asiat olla valmiina. Yöpymis- ja lippupaketti varattiin jo noin kuukausi sitten. Tänään varattiin auto. Miehen pitää jossain vaiheessa hakea uusi ajokortti (vanha ei kelpaa ulkomailla autoa vuokratessa) poliisilaitokselta. Ja pitää etukäteen suunnitella mitä ottaa mukaan ja minä päivänä tekee mitäkin, mitä kaikkea Pariisissa oikein haluaa ja ehtii nähdä, rahaa pitää vaihtaa........... No ei vaisinkaan, mutta käteistä pitää varata jonkin verran mukaan, Disneylandissa liikkuu kuitenkin koko euroopan eurot, todennäköisesti, niin sieltä voi saada paljon puuttuvia kolikoita. Suurin osa maksetaan luottokortilla, helppoa ja kätevää. Maksamme joko etukäteen luottokortille ylimääräistä tai heti matkan jälkeen nollille.

Jotain ikävääkin matkaan valmistautumiseen sisältyy: mun täytyy hakea jäykkäkouristusrokotus (ja ilmeisesti kurkkumätä - taitaa olla onneksi sama piikki) joka on kauan kauan kauan kauan kauan sitten vanhentunut. Minähän suorastaan rakastan piikkejä, varsinkin silloin kun mun sisälle ruiskutetaan tavaraa! Verikokeet jo menee, niihin on jotenkin tottunut raskauksien myötä kun sitä verta vietiin aina kolmesti yhdeksässä kuukaudessa. Ja on sitä viety vielä sen jälkeenkin kerran tai pari tai kolme.

Ja vähän myös olen huolissani. Ei kai lapset pelkää lentokoneessa? Miten yleensä saada lapset pysymään paikallaan ja käyttäytymään suhteellisen inhimillisesti lentokoneessa? (Yksi ehto josta ei tingitä on, että lapset eivät istu vierekkäin!) Ja oikeasti, yksi suurimmista huolenaiheistani on, miten mahdun lentokoneen istuimeen? Olisi pakko päästä istumaan paikkaan jossa ei ole kiinteät käsinojat, että kankkuni mahtuvat.käsinojien alta leviämään. Eli jos muistikuvani mitenkään pitää paikkaansa, ei kiitos ihan eturiviin. Kuinkakohan paljon takaliston saisi kutistumaan 17 päivässä?

***

Pian 17 yötä ja 17 päivää, ellen suoriudu nukkumaan.