Bonjour!

Tapahtunut viimeisten 19 tunnin aikana:

Palloilimme lähes paniikissa lähellä Charles DeGaullen lentokenttää etsien ensin bensa-asemaa, luovutettuamme yritykset harhailimme etsien oikeata tietä oikeaan pakkitaloon. Luovutimme auton tankkaamattomana, eli luottokortiltamme veloitetaan kyseiset tankkauskustannukset jälkikäteen. Löysimme tarpeeksi ajoissa Check-Inin, vaikka usko melkein jo loppui kesken. Pääsimme koneeseen, joka pääsi (ei meidän takiamme vaan muista syistä) lähtemään myöhässä. Kuitenkin oli myötätuulta ja laskeuduimme Arlandaan suurinpiirtein ajallaan. Odottelimme 2 tuntia jatkolennolle. Siinä vaiheessa rupesimme ihmettelemään, kun koneeseen ei vielä päästä. Pari kymmentä minuuttia ennenkuin koneen olisi pitänyt lähteä, kuulutetaan että sää on Turussa huono, lisätietoja saadaan vasta 23.25. Kello tulee 23.25, ei vielä mitään. Jonkun ajan päästä kuulutetaan, että "Valitettavasti ei päästä lentämään tänä yönä Turkuun, lento on peruttu. Teille kaikille järjestetään paikka ensimmäiselle lennolle huomen aamulla. Menkää sinne ja sinne, saatte hotellihuoneen yöksi, tiedot aamun lennosta ja teidän täytyy noutaa matkatavaranne." Nojoo, alakertaan, jonottamaan ensin tietoa. "Lento lähtee aamulla klo 7. ParkInn hotellista on varattu huoneet yöksi, kuljetus hotelliin lähtee pysäkiltä 18, teitä osataan odottaa, hakekaa tavaranne hihnalta 6." Okei, haetaan tavarat, löydetään pysäkki 18. Pikkubussi johon mahtuu kuljettaja + 8 henkeä on noutamassa sellaista noin 30 matkustajaa. Se siis joutuu ajamaan edes takaisin hotellin ja lentokentän väliä. Toiseen bussilliseen mahdumme me, kaksi yksinäistä miestä ja yksi kolmihenkinen lapsiperhe. Kyllä, meidän typykkä ja sen toisen perheen lapsi sylissä. Hotellilla saamme 2 kahden hengen ja 1 yhden hengen huonetta. Kuljetus lentokentälle lähtee klo 6, kevyt aamiainen tarjotaan aulassa. Minä menen tytön kanssa, mies pojan kanssa ja siskoni saa sen yhden hengen huoneen. Huoneeseen, vessakäynti, vaatteet pois ja nukkumaan. Laitoin kännykän herättämään klo 5. Siis tarjolla ruhtinaalliset 4 tuntia unta, WAU! Nukahdan sentään aika pian. Sen 4 tuntia nukun sikeästi ja seuraavan kerran herään kun kännykkä herättää. Tytön herättäminen onkin pikkasen vaikeampaa, mutta nousee hänkin. 5.15 soikin sitten hotellin puhelinherätys. Pian soi puhelin uudestaan, mies soittaa, että tuovatko he tavarat meidän huoneeseen (aulaa lähin huone) aamiaisen ajaksi ja soittaako hän siskollenikin asiasta. Sovitaan siis näin, ja yllätyksekseni siskoni tuleekin aika pian. Hän on nukkunut vain puoli tuntia! Ei ollut saanut unta, ja luovutti lopulta. Kun loput ilmestyvät, mennään kevyelle aamupalalle: juotavaa, patonkia ja kinkkua+juustoa. Kuudelta bussiin, nyt isoon, meitä varten tilattuun. Lentokentälle jossa vastassa on valtavat jonot ja lentoon aikaa vajaa tunti. Jonotamme muut sillä aikaa kun mies käy kyselemässä jostain infosta. Palaa mukanaan liput ja matkatavaratarrat. Package-dropiin, sinnekin jonoa mutta vähemmän. Mutta mutta, edessä taas uusi liian pitkä jono. Jäämme taas jonoon, kun mies menee kyselemään. Tulee takaisin ja sanoo että saadaan mennä jonon ohi. Lippuja tarkastava mies ensin osoittelee että jonon perään, jonon perään, missä vaiheessa mut valtaa jo melkein epätoivo, mutta hän päästää meidät kuitenkin, kun sanomme että lentomme lähtee seitsemältä (tässä vaiheessa kello taisi olla jo yli puoli seitsemän. Turvatarkastukseen, kelloni laukaisee hälyttimen ja joudun käsikoneella tarkastettavaksi (aiemmat 2 kertaa kello oli ollut myös kädessä eikä tapahtunut mitään). No, päästään vihdoin kiirellä portille. Juu, että sää on Turussa edelleen huono, mutta pääsemme bussiin odottamaan lisätietoa. Jonkun ajan päästä meille tullaan kertomaan, että mahdollisesti pitää lentää Helsinkiin ja sieltä jatkaa Turkuun bussilla. Jee. Päästään kuitenkin siihen ihan samaan koneeseen, yritetään lentää Turkuun, fifti-fifti mahdollisuus että päästään laskeutumaan, jollei, niin jatketaan Hesaan. Kone pääsee ilmaan kolme varttia aikataulusta myöhässä. Turussa yritetään laskeutumista, kun yhtäkkiä kone ottaakin uudestaan korkeutta ja sulkee laskusiivekkeet. Pelkäämme jo pahinta. Kapteeni kuuluttaa, että yritämme uutta laskeutumista toiselle kiitoradalle, jossa on parempi keli. Kaartelemme pitkään, ja luulen ettei onnistukaan. Mutta sitten laskeudumme selvästi alaspäin, pitkään pilvessä, kunnes - vihdoin - näen ikkunasta maata! Laskeudumme sittenkin Turkuun, 9 tuntia myöhässä meidän alkuperäisestä aikataulustamme!

Nyt menen laulamaan tytölle Päivänsäteen ja Menninkäisen, jotta tyttö suostuu käydä nukkumaan/lepäämään, sitten hautuaudun itse omaan sänkyyni ja nukun ainakin 3 tuntia!