Eilen pääsin lähtemään juuri silloin kuin toivoin, niin että tyttökin oli mukana, eikä jäänyt kiukuttelemaan pukemisen kanssa. Olihan se hiukan liian hyvä ollakseen totta. Meinaan kun olin päässyt mäen melkein alas asti, huomasin, että mulla ei ollut seutulippua, joka mun oli määrä ladata ja jolla oli tarkoitus myös päästä töihin. No, pelastava nuori ritari apuun, soitan pojalleni että pistää kengät jalkaan, ottaa avaimet mukaan ja tuo mulle vihreän laukun (mulla oli eilen reppu, kun oli enemmän kantamuksia) ulkotaskusta mun lippuni. Lähdin itse tietenkin kävelemään häntä vastaan. Tästäkin viivytyksestä huolimatta ehdin hyvin tarpeeksi aikaiseen autoon että ehdin torilla nostamaan rahaa seutulipun latausta varten. Jos ei olis tarvinnut nostaa rahaa olisin siis ladannut kortin jo siinä autossa millä lähdin täältä.

Tänään ei menekään niin hyvin, mun pitäis lähteä viiden minuutin sisällä, mutta tyttö ei ole vielä edes sisävaatteita pukenut, ja minä itsekin istun vielä tässä aamupalan parissa. Ja se tuttu kiukuttelu alkaa taas. Tänään iso syy on minussa, mutta asiassa mille en itse oikein mahda mitään, liittyen  kahteen pidemmänpuoleiseen istuntoon, joita ilman olisi syntynyt suuremman puoleinen katastrofi.

No, jos edes jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa pääsisin lähtemään. Nyt ainakin aamupala on syöty.