Minä päätin olla vielä tämänkin päivän lomilla, menen vasta huomenna töihin. Mies lähti typykän kanssa viemään autoa ilmastointihuoltoon ja polkemaan huollon ajaksi mummun luo. Poika nukkuu vielä. Pojankin oli tarkoitus alunperin lähteä mukaan, mutta eilen iltaisesta käytöksestä päätin rangaistukseksi että ei pääse tänään sinne mukaan, joten jäi kanssani kotiin. Ihan hyvä vaan että saa nukkua nyt niin pitkään kuin vain unta riittää, kun matkalla mentiin järestään puolenyön kieppeillä vasta nukkumaan ja herätys oli jo seitsemän jälkeen. Ja viimeinen yö reissussa jäi vain 4 tunnin yöunille siellä hotellissa Tukholmassa, vaikka silloin piti olla jo kotona nukkumassa.

Minäkin olisin mieluusti nukkunut pidempään, mutta mies herätti kyselemällä että missä se on, missä tuo ja missä tämä. Ei sitä sitten enää tuntunut siltä että jäisi nukkumaan sen jälkeen. Saanpahan nyt omaa rauhaa. Kirjoittelen jonkin sortin matkaselostusta. Saas nähdä saanko vielä tänään valmiiksi. Voi olla että menen kohta takaisin nukkumaan, sen verran vielä ramaisee ja univelkaa riittää. Pikkusiskoni nukkuu tänään varmasti pitkälle iltapäivään, hänhän on muutenkin tottunut lomilla ja viikonloppuisin heräämään vasta puolenpäivän jälkeen.

Eilen piti nukkua päivällä vain kolmeen. Heräsin kuitenkin vasta vähän vaille viisi kun poika tuli sängyn viereen, hänkin ilmeisesti juuri heränneenä. Kuudelta olimme puhuneet menevämme valokuvien (ja tuliaisten) kanssa meikäläisille. No, ihan kuudeksi emme ehtineet, sillä miehen piti vielä kipaista kauppaan hakemaan tuoretta maitoa ja leipää ja hän myös yritti jos olisi saanut kuvia siirrettyä takaisin muistikortille jotta olisi pystynyt kameran kautta näyttämään telkkarista ne kuvat. Ei kuitenkaan onnistunut. Joten otimme sitten kannettavan mukaan ja siihen S-videokaapelin, mutta eihän meikäläisillä ollut televisiossa sellaista liitäntää, joten oli sitten näytettävä kuvat suoraan kannettavalta.

Nojoo, mutta takaisin matkakertomuksen kimppuun. Tai sänkyyn. Kumpi sitten houkutteleekin enemmän.