Poika tuli kotiin todistuksen kanssa. Saanko olla näin pettynyt? Pitäisikö olla iloinen että pääsee kuitenkin kolmannelle?

Ehkä olen näin pettynyt (kyyneleitä on vaikea pidätellä) siksi, että tunnen osittain itse epäonnistuneeni. Pitäisikö vain luovuttaa ja antaa pojan koulun mennä jatkossa omalla painollaan, ei kannustaa parannukseen, ei välittää?

Joulun todistuksesta olivat pykälän huonontuneet työskentelee kehittyneesti, lukee sujuvasti sekä perusmatematiikka ("erittäin hyvästä" "hyvään"). Soveltavat ja ongelmatehtävät olivat vielä joulun todistuksessa yhdessä ja samassa kohdassa ja olivat silloin "erittäin hyviä". Nyt ne on hajoitettu kahteen, soveltavat olivat huonontuneet pykälän, ongelmanratkaisutehtävät 2 pykälää.

Parantunut oli käsiala.

Joulun todistuksessa oli kohtia yhteensä 13 kohtaa, joista pojalla 2 "erittäin hyvin", 3 "hyvin" ja loput 8 "vaihtelevasti". Nyt kohtia oli 18 joista pojalla 6 "hyvin" ja loput 12 "vaihtelevasti". Ihan uusista arvioitavista arvioi omaa oppimistaan ja työskentelyään ja hallitsee erilaisia työtapoja olivat pojalla "hyvin". Muita uusia oli kuuntelee tarkkaavaisesti ja lukee lukutaitoaan vastaavia kirjoja.

Enhän kuitenkaan vertaa poikaani kehenkään muuhun lapseen. Vertaan häntä vain häneen itseensä ja siihen, mihin tiedän hänen halutessaan kykenevän. Nyt minusta tuntuu, että hän ei ole oikeasti edes yrittänyt.

Pitäisikö olla tyytyväinen siihen, että poikani ei onneksi "tarvitse tukea" missään?