Ois ehkä aika kertoa jotain matkasta. Ja paras kai pilkkoa se osiin, varsinkin kun en ole vielä ihan koko matkaa kerennyt kirjalliseen muotoon edes saamaan. Sen sijaan että etenisin täysin kronologisen suoraviivaisesti, raportoinkin osa-alueittain, kohteittain.
Ensimmäisellä lentopätkällä mulla oli jokin ihme kestovirne naamalla, suunpieliä oli vaikea saada alas korvista. Eikä se lentäminen ollut niin pelottavaa kuin olin odottanut. Maisemat koneesta olivat kertakaikkisen upeat, oli ne sitten maata, merta tai vain pilviä. Eikä ne lennot tuntuneet mitenkään kovin pitkiltäkään, ei edes Tukholma-Pariisi väli. Prinsessa katseli koneessa että "tuttipullojen käyttö on kielletty". Kesti hetken tajuta mistä puhui, mutta kun tajusin irtosi asiasta kunnon naurut. Ihan hyväntahtoiset naurut, sillä totta tosiaan, tuttipullolta se kyltti näytti, ehkä jopa enemmän kuin siltä mitä se yritti kuvata.
Selvittyämme Charles DeGaulin valtavan ykkösterminaalin sokkeloista ja saatuamme auton vuokrapaperit ja avaimet kesti ensin löytää se, ja sitten kesti löytää sieltä oikealle tielle. HraTee kävi jopa yhdessä hotellissa kyselemässä tietä. Ja heti kunnon liikeenteeseen päästyä tuli todettua kuinka päätöntä menoa ranskalainen autoilu on, jopa moottoritiellä. Vaihtelevat kaistaa ristiin rastiin ilman vilkkua ihan nokan edestä. Aluksi kyllä pelotti olla kyydissä. Ranskassa niinkuin Ruotsissakin on nopeusrajoitukset pääosin parittomien kymmenlukukujen välein: 70. 90. 110 ja olipa jopa 130. Enää emme menomatkalla eksyneet ja löysimme ihan kohtuuajassa perille.
Majoituspaikkamme oli ihanan rauhallinen ja lännenhenkinen. Olimme siellä jo puolelta päivin saapumispäivänä, mökkiä emme vielä saaneet. Tietoja alueesta kuitenkin, "pink slipin" jolla saisimme aamuisin hakea aamupalan ja joka oikeuttaisi ilmaiseen pysäköintiin Disney Landin parkkialueella, puistojen kartat ja puistoliput. Kolmelta saisimme mökin. Lähdimme siis tutustumaan Ranchiin. Ranchin palvelukeskittymään johti pitkä mutkainen tie (koko Ranchin alueella oli nopeusrajoitus 25) jonka varresta lähti yhteensä 8 "polkua" mökeille: Tomahawk trail, Big Bear trail, Bobcat trail... Perillä Ranchilla oli eläimiä, leikkipaikka, minigolfrata, uimahalli, melko iso kauppa, ravintola ja mitä vielä. Rapsuttelimme hevosia, silittelimme lehmää ja aaseja. Pelasimme kierroksen minigolfia ja ihmettelimme kaupan uskomatonta tarjontaa. Silmät ja suut selällään kiertelimme ja hiplasimme, lapset kantoivat puolet valikoimasta näytille "kato tätä" tai "ostetaan tällanen".
Eikä aikaakaan kun kello tuli jo kolme, ja oli aika lunastaa mökkimme. Asuimme mökissä 1171, Bobcat Traililla. Trailit tai polut olivat yksisuuntaisia lenkkejä, jonka varressa oli molemmin puolin mökkejä. Katselin että onpa pienen näköisiä. Jokaisen mökin edessä oli autolle paikka ja mökin vieressä ulkona penkit ja pöytä sekä grilli. Mökkiin päästyämme totesin sen sisältä tilavammaksi kuin miltä se oli ulkoa näyttänyt. Mökin pitkältä sivulta mentiin sisälle melko keskeltä. Heti edessä oli keittonurkkaus ja ruokapöytä, oikealle avautui melko iso olohuone jossa oli vuodesohva, pöytä, nojatuoli, nurkkapöytä ja matala kaappi, sekä nurkkahylyllä seinällä pieni televisio (josta näkyi jostain syystä saksankieliset Disney kanavat, ei ranskankieliset). Ovesta vasemmalle lähti kapea käytävä, jonka vasemmalla puolella oli pieni vessa ja oikealla puolella kylpyhuone. Käytävän päässä oli makuuhuone parisängyllä. Makuuhuoneessa oli myös yhdellä seinällä kaapit ja peilipöytä. ulko-ovesta oikealle olohuoneen perällä oli pieni makuuhuone jossa oli kerrossänky ja sielläkin yhdellä seinällä kaapit. Kaikenkaikkiaan erittäin viihtyisä ja rauhallinen. Totesin heti, että kyllä tämä hotellihuoneen hakkaa mennen tullen (vaikka oli edullisempi kuin useimmat hotellit).
Mökissä asetuimme taloksi ja päätimme että minä ja HraTee lähtisimme kauppaan ruokaostoksille kun Haisuli-täti jäisi lasten kanssa mökkiin (jotta pääsisimme kaupasta pikemmin). Palattuamme lämmitimme mikroateriat, söimme ja rupesimme ihmettelemään papereita joita olimme respasta saaneet. Joukossa oli kutsu ja liput illan tapahtumaan Ranchilla: Scandinaaviseen juhannusjuhlaan, jossa olisi juhannussalkoja ja jopa kokko! Ei oo todellista! Me tullemme Ranskaan asti viettämään juhannusta skandinaaviseen tapaan! Tulikin kiirus, että ehdimme sinne, sillä ainakin kutsun mukaan sanottiin että kapasiteetti on rajallinen. Ajoimme siis Ranchille. Siellä palloilikin vastaan mm. munkki Tuck ja Mikki Hiiri. Ne halailivat lapsia ja jakoivat nimmareita. Lapsille oli "pakko" käydä ostamassa kummallekin oma nimmarikirja kaupasta. Munkki Tuckin nimmaria eivät ehtineet saamaan, mutta illan aikana juhlassa vieraili Hessu, Mikki, Minni, Pluto, Aku sekä Tiku ja Taku (jotka molemmat kirjoittivat nimmarikirjaan Chip?!). Juhlassa oli ilmainen ruoka ja ilmainen ensimmäinen juoma, seuraavista pitikin maksaa jo yli 2 euroa kappaleelta (ostimme ilmaisen lisäksi jokainen yhdet vain). Aluetta kierteli Ruotsalaisia pelimanneja ja välillä nainen joka lauloi heidän säestäessään, kaikki pukeutuneina tietenkin kansallispukuihin. Juhla oli intiaanikylässä, jossa oli toteemipaalu ja tiipeitä (miten ihmeessä oikeasti taivutetaan tiipii?) Tiipeissä oli seppeleensolmintaa ja kasvomaalausta lapsille. Meidän muksut menivät maalattaviksi. Lopulta he ilmestyivät pöytään Kimpula tiikerinä ja Prinsessa perhosena. Oli kyllä todella upeat maalaukset. Kummassakin oli käytetty vielä kimallettakin. Ihan kaikkeen ohjelmaan emme osallistuneet, edes katsojina, mutta jossain vaiheessa juhannussaloissa roikkuvat renkaat (jotka täällä tietenkin olivat kolme rengasta yhdessä Mikki Hiiren pään muodossa, kuinkas muutenkaan) oli koristeltu ja nauhat kierretty salon ympäri. Me menimme katselemaan kun juhannussalkojen ympäri tanssittiin ja leikittiin sekä laulettiin. Ja lopulta yhdeksältä auringonlaskun aikaan suurinpiirtein sytytettiin kokko, jonka palamista katselimme ja kuvasimme jonkin aikaa, ennenkuin lähdimme takaisin mökille. Mökillä ei kuitenkaan päästy kovin ajoissa nukkumaan, sillä iltapesut vei aikansa. Lasten oli pakko mennä vielä suihkuun, jotta kasvomaalaukset saatiin pestyä pois ennen yötä. Jotenkin sääli, mutta muutakaan ei voinut.
Nukkumisjärjestelyt menivätkin sitten niin päin että minä ja HraTee luonnollisesti nukuimme siinä parisängyssä (mikä oli muuten valtavan korkea, mun jalat eivät yltäneet reunalla istuessa maahan), Prinsessa ja Haisuli-täti nukkuivat kerrossängyssä ja Kimpula nukkui vuodesohvalla (hänen omasta vaatimuksestaan).
Aamuisin olikin sitten aina aikainen herätys, jotta pääsimme hakemaan polun alussa olevasta kojusta aamiaisen melkein heti 7.30 kun sen jako alkoi. Aamiainen oli joka aamu patonki, 2 croissanttia jokaiselle, marmeladia, voita, maapähkinävoita, appelsiinimehua, pikakahvia, teetä tai kaakaota, sokeria sekä maitoa.
Kommentit