Pariisi päivässä

Lähdimme maanantaina Pariisin keskustaan. Aikaa oli rajoitetusti, sillä meidän piti vielä illalla ehtiä Ranchin kauppaan noutamaan meidän edellisen päivän ostokset, jotka oli toimitettu sinne. Aikataulu sanoi, että seitsemältä piti lähteä takaisinpäin. Ajoimme auton Disneyn parkkialueelle ja otimme viereiseltä rautatieasemalta junan pariisiin (joo, emme ole niin hulluja että lähtisimme pikkuautolla seikkailemaan pariisin keskustaan). Aloitimme riemukaaresta, jonka viereiselle asemalle juna kätevästi meidät toi. Ja tietysti sinne oli pakko mennä sisälle ja kivuta katolle. Ne pitkät kierreportaat oli kyllä viedä hengen tai vähintäänkin uskon! Kertakaikkinen rääkki! Mutta katolle päästyä täytyi todeta, että se oli kyllä täysin sen arvoista. Ilma olisi saanut olla hieman kirkkaampi, mutta kyllä ne näkymät ihan upeat siltikin oli.

127187.jpg

Meillä kesti erinäisistä syistä riemukaarella melko kauan. Otimme kuitenkin sen jälkeen Metron Trocaderolle, josta kävelimme Eiffeltornille - matkalla tietysti pysähdellen kuvia ottamaan. Eiffelin huipulle pääsyä saatiinkin sitten jonottaa. Ainakin tunti ensin jonotettiin lippuluukulle, taisi mennä pidempäänkin. Kakkoskerroksessa sitten taas jonotettiin sellaiset puoli tuntia että päästiin huipulle vievään hissiin. Näki siinä onneksi jonottaessa hienoja maisemiakin. Huipulla oli tungosta, väliilä oli vaikeuksia päästä ihan kaiteen viereen katselemaan maisemia. Mutta maisemat olivat huikaisevat. Hieman kyllä hirvittikin siellä yläilmoissa. Mutta saapahan valehtelematta sanoa, että näki koko Pariisin noin tunnissa. Huipulta alespäin täytyi myös jonottaa jonkin aikaa. Kakkoskerroksessa pysähdyimmekin sitten matkamuistomyymälään josta teimme tuliaislöydön. Kakkosesta alespäin ei enää tarvinnutkaan onneksi jonottaa pitkään, mutta lopulta ales päästyämme oli aikaa pelkkään Eiffeltorniin kulunut varmasti 3-4 tuntia. Nälkäkin alkoi olla.

Lähdimme kävelemään Seinen rantaa myötäilevää katua pitkin kohti Vapaudenpatsaan miniatyyriä, ja toivoimme löytävämme sopivan ruokapaikan. Jonkin matkaa käveltyämme löysimmekin pizzerian. Saimme samalla kokea kunnon jalkapallofanitusta, sillä televisiosta tuli sillä hetkellä jokin Italian jalkapallo-ottelu (maanantai-illansuussa juhannuksen jälkeen, jalkapallofanit varmasti tietävät paljon paremmin mistä ottelusta oli kyse). Kuten arvata saattaa, henkilökunta oli syntyjään Italialaista, ja palvelu oli todennäköisesti ottelusta johtuen hieman hitaampaa kuin normaalisti. Välillä kun ottelussa tapahtui jotain jännittävää, möykkäsi niin henkilökunta kuin osa asiakkaistakin melkoisen äänekkäästi. Ei se toki häirinnyt mitenkään erityisesti.

Ruokailun jälkeen kuitenkin oli jo niin myöhä, että muuta ei valitettavasti ehtinytkään pariisissa näkemään. Mutta kaipa siinä oli kuitenkin ne tärkeimmät. Suuntasimme junilla takaisin Marne-la-Valleen/Chessyn asemalle ja sieltä autolla takaisin Ranchille.


Ja mitä vielä?

Sää oli matkan aikana vaihtelevainen. Perjantai ja lauantai olivat kauniita ja helteisiä. Lauantaina poltin itseni, käsivarret ja paidan V-aukon alueen. Nukkuminen oli tämän jälkeen muutaman yön ajan erittäin tuskaista, kun käsivarsiin osuvat lakanat ja peitteet kirpaisivat joka ikinen kerta. Samaten kaula-aukon alue, T-paidan kauluksen ei tarvinnut kuin hiukan hipaista sitä niin voi tuskaa. Sunnuntaina satoi ja oli melko harmaata koko päivän. Vasta iltaa myöden alkoi selkenemään. Maanantai oli melko pilvinen, vaikkei tainnutkaan sataa. Ilta-päivällä silloinkin selkeni. Tiistai oli taas melko aurinkoinen ja lämmin, vaikkei ihan samanlainen kuin lauantai oli ollut.

Tunneskaalassa matkan aikana käytiin läpi suurinpiirtein kaikki mahdolliset tuntemukset. Riemua, iloa, kiukkua, vihaa, turhautuneisuutta, surua, häpeää ja vaikka mitä. Lapset eivät valitettavasti osanneet käyttäytyä ihan niin kuin olisi toivonut, itse asiassa kaikkea muuta. Prinsessamme varsinkin, sitä vastahankaa ja kiukuttelua oli päivittäin ja mitä ikävemmissä paikoissa. Eikä Kimpulakaan nyt mitenkään esimerkillisesti käyttäytynyt läheskään joka käänteessä. Välillä teki mieli painua maan alle piiloon kaikilta vierailta katseilta. Väsymys ja jännitys tietysti vaikutti osaltaan käytökseen, mutta silti.

Paikallista sapuskaa ei sitten tullut syötyä (ellei laske patonkia ja croissantteja), aika lailla meni hampurilais ja pizzaosastolla koko matka. Puistoissa oli joissain paikoissa myynnissä Mikkihiiri-pizzoja. Olivat kooltaan ihan sopivia (Prinsessallekin) ja makukin oli hyvä. Pizzapurilainenkin oli pakko käydä testaamassa Pizza-Planetissa. Se ei ollut niin maukas kuin olisi toivonut, turhan sinappinenkin oli.

127188.jpg

Suomalaiseen henkilökuntaan törmäsimme kolmesti. "Näkemiin!" ja "Peremmälle!" olivat ensimmäiset kohtaamiset puiston kohteissa. Pizza-Planetissa oli kassalla suomalainen. Mietimme ääneen mistä löytyy paperia, ja hän näytti että "tuolla noin". Luonnollisesti sen jälkeen myös palveli meidät suomeksi. Ruotsiakin sai puhua, kun Ranchin kaupan kassa sattui kysäisemään, että puhutaanko ruotsia.

Matkamuistoja ja tuliaisiakin tuli luonnollisesti jonkin verran ostettua. Seinäkalentereita, jääkaappimagneetteja, kuviopastaa (Mikki Hiiri & CO ja Prinsessa), iso ja pieni Eiffeltorni ja lasinen Mikki Hiiri peilin päällä (pieni Kimpulalle), hopienen Eiffeltorni-riipus ja jotain muuta ainetta Mikki Hiiren pää -riipus (Prinsessan papuketjuun), suklaakonvehteja (joita ei kyllä välttämättä raaski syödä), Perunapäät ja paljon osia kummallekin lapselle, sekä Darth Tater perunapää, Kimpula sai nallipyssyn, silmälapun ja merirosvohuivin... Niin, ja sille kotiin jääneelle pikkusiskolle löysimme täydellisen tuliaisen. Hän on hulluna lehmiin. Ja uskomatonta kyllä, löysimme hänelle Eiffeltorni-lehmän.

Kaikenkaikkiaan, lasten kiukutteluistakin ja paluumatkan lentosekasotkusta (sen osan matkaa kerroin jo heti palattuamme) huolimatta matka oli kaikenkaikkiaan onnistunut mutta aivan liian lyhyt. Niin paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Rupesimme heti palattuamme haaveilemaan että ensi kesänä uudestaan, silloin 8 päiväksi ja 7 yöksi (tai 9 päiväksi 8 yöksi). Ranchille silloinkin. Käyttäisimme 4 päivää puistoihin ja Villageen, 2 päivää Pariisiin ja loput 2 päivää Ranchilla ja sen ympäristössä (uimaan ei esimerkiksi ehditty, lapset eivät ehtineet leikkiä Ranchin leikkipaikassa, ja ihan Racnhin tuntumassa on sellainen seikkailurata jonne haluaisimme mennä). Seuraavan matkan ohjelma suunniteltaisiin paremmin ja emme painaisi niin pitkää päivää jolloin ehtisimme nukkumaan pidemmät yöunetkin. Ja tietysti aloittaisimme niistä mitä ei tänä kesänä ehditty vielä nähdä ja kokea, ja jos ja kun aikaa jää, niin sitten uudestaan niitäkin kohteita jotka jo tänä vuonna käytiin. Ehkä ottaisimme mukaan 1-2 siskoa/tätiä/kälyä, mutta tällä kertaa saisivat maksaa itse koko oman osuutensa (tällä kertaa tarjosimme majoituksen + puistoliput sekä vuokra-autokyydin - jos meitä olisi kuusi, ei normaali henkilöauto enää riittäisi).