IIIK! Huomenna se alkaa! Nimittäin Kimpulan enklannin opiskelu. Oikein sormet syyhyää päästä katsomaan minkänäköisen englanninkirjan/ -set -jat huomenna kotiin kannetaan. Uutta nyt kolmannella on myös jaetut liikunnantunnit (ykkösellä ja kakkosella oli pojilla ja tytöillä yhteiset tunnit) ja tekstiili- sekä tekninen työ. Ja päivät on myös pidempiä. Kimpulallamme on kaksi kuusituntista päivää, yksi viisituntinen, yksi neljätuntinen ja yksi kolmetuntinen. Kouluviikko kaikkineen on 4 tuntia pidempi kuin kakkosella oli. Viisituntinen päivä oli viime lukuvuonna pisin päivä.
Minä olen erittäin tyytyväinen lukujärjestykseen, etenkin alkamisaikoihin. Kolme kahdeksan aamua ja kaksi yhdeksän aamua. Ei siis tarvitse pojan olla aamusta kuin korkeintaan tunnin yksin ennen kouluunlähtöä. No, nyt ei ole enää Ippe-kerhoa, joten hänellä on iltapäivät aikaa penkoa kiellettyjä paikkoja ja syödä meidän kaapit salaa tyhjiksi. Eikä vieläkään tajua, että valehteleminen ei kannata. Tänäänkin oikein itkua vääntäen väitti että ei ole sitä syönyt, mutta kun ei se ole kukaan muukaan voinut olla. Pelottavan taitavaksi valehtelijaksi on kyllä oppinut. Onnistuisi ehkä hyvin huijaamaan sellaisessa tapauksessa, että meillä ei olisi kiistattomia todisteita.
Luotiin heti kättelyssä uusi sääntökin. Eilen ensimmäisenä päivänä poika koulusta kotiuduttuaan soitti minulle ja kysyi saako mennä ulos. Sanoin, että ensin pitää tehdä läksyt. Ainukainen saatu läksy ei ollut iso, eikä vaikea, mutta kun tarkastin sen, oli se hutasten tehty, ilmeisesti kiireellä, jotta pääsee äkkiä ulos. Joten uusi sääntö on, että jos läksyt on tehty selvästi huolimattomasti, niin seuraavana päivänä pitää odottaa ulkoilun kanssa kunnes sen päivän läksyt on tarkastettu, eli siis siihen asti, että muukin perhe kotiutuu. Yritän siis opettaa, että läksyt on se tärkein. Ne pitää tehdä aina huolella, vaikka olisi mitä tahansa kivempaa tekemistä odottamassa. Tänään ei siis ollut lupaa mennä ulos ennenkuin me muut tulimme kotiin. Mutta eipä ole huomennakaan, sillä ei ollut tänään kaikkia läksyjä tehnyt meidän kotiutumiseen mennessä, vaikka oli siinä vaiheessa ollut kotona jo kolme tuntia (läksyjä oli pieni lukutehtävä ja vähän matematiikkaa, eli ei paljon). Huolellisuus oli kyllä tänään huomattavasti parempi kuin eilen.
Minä olen erittäin tyytyväinen lukujärjestykseen, etenkin alkamisaikoihin. Kolme kahdeksan aamua ja kaksi yhdeksän aamua. Ei siis tarvitse pojan olla aamusta kuin korkeintaan tunnin yksin ennen kouluunlähtöä. No, nyt ei ole enää Ippe-kerhoa, joten hänellä on iltapäivät aikaa penkoa kiellettyjä paikkoja ja syödä meidän kaapit salaa tyhjiksi. Eikä vieläkään tajua, että valehteleminen ei kannata. Tänäänkin oikein itkua vääntäen väitti että ei ole sitä syönyt, mutta kun ei se ole kukaan muukaan voinut olla. Pelottavan taitavaksi valehtelijaksi on kyllä oppinut. Onnistuisi ehkä hyvin huijaamaan sellaisessa tapauksessa, että meillä ei olisi kiistattomia todisteita.
Luotiin heti kättelyssä uusi sääntökin. Eilen ensimmäisenä päivänä poika koulusta kotiuduttuaan soitti minulle ja kysyi saako mennä ulos. Sanoin, että ensin pitää tehdä läksyt. Ainukainen saatu läksy ei ollut iso, eikä vaikea, mutta kun tarkastin sen, oli se hutasten tehty, ilmeisesti kiireellä, jotta pääsee äkkiä ulos. Joten uusi sääntö on, että jos läksyt on tehty selvästi huolimattomasti, niin seuraavana päivänä pitää odottaa ulkoilun kanssa kunnes sen päivän läksyt on tarkastettu, eli siis siihen asti, että muukin perhe kotiutuu. Yritän siis opettaa, että läksyt on se tärkein. Ne pitää tehdä aina huolella, vaikka olisi mitä tahansa kivempaa tekemistä odottamassa. Tänään ei siis ollut lupaa mennä ulos ennenkuin me muut tulimme kotiin. Mutta eipä ole huomennakaan, sillä ei ollut tänään kaikkia läksyjä tehnyt meidän kotiutumiseen mennessä, vaikka oli siinä vaiheessa ollut kotona jo kolme tuntia (läksyjä oli pieni lukutehtävä ja vähän matematiikkaa, eli ei paljon). Huolellisuus oli kyllä tänään huomattavasti parempi kuin eilen.
Kommentit