Miksi ei ihan perusasiat, joita on yrittänyt lastensa päähän ja selkäytimeen istuttaa, vieläkään suju. Molemmat ovat vielä hyviä käytöstapoja, ei mitään minun omia omituisuuksiani tai päähän pinttymiäni.

Ensimmäinen on syöminen suu kiinni, se minullekin jo opetettiin lapsena. Mutta ei, siitä saa edelleen muistuttaa. Tytön vielä jaksan ymmärrtää, hän on vielä nuorempi, hänelle sitä on tolkutettu kolme vuotta vähemmän kuin pojalle, mutta kyllä hänenkin pitäisi se pikkuhiljaa alkaa muistamaan. Mutta poika, kun hänkään ei vielä sitä muista. Pitäisi varmaan olla tiukempi, ja ottaa vain kylmästi ruoka pois aina, kun yleensäkin huomaa pöydässä sopimatonta käytöstä (pöydässä myös liian usein kiusataan ja härnätään sisarusten kesken).

Toinen on pojan pissalla käyminen. Olen yrittänyt opettaa, että vaikka hän on poika, niin silti kannattaa pyyhkiä pissankin jälkeen (isänsäkin on aina tehnyt niin, ei ole mitään, minkä olisin mieheltäni vaatinut), vessa täytyy vetää ja kädet täytyy pestä. Ei, ei se ole vieläkään niitä oppinut, itse asiassa epäilen, että monesti kaikki kolme unohtuu. Meinaan olen jo useamman kerran kotiin tullessa löytänyt kylppäristä vetämättömät pissat pöntöstä, ilman paperia. Ja mun äidin vaistoni kertoo myös, että ei niitä käsiäkään ole muistettu pestä, vaikkei mulla siitä olekaan todisteita. Mitä tuon suhteen pitäisi tehdä, kieltää pissaaminen kokonaan vai (samaan tyyliin kuin ruoan ottaisi pois jollei osaa pöydässä käyttäytyä)? Huono vitsi, tiedän!