Ojensit kätesi nyrkissä eteesi
avasit sen hitaasti
antaen auringon luoda
 kämmenellesi valoaan.

Kämmenelläsi alkoi kuhina:
se kasvoi täyteen,
sen täytti elämä,
kokonainen maailma.

Olet seissyt siinä kauan,
ylläpitäen elämää,
kannatellen maailmaa.

Mutta voimasi eivät riitä ikuiseen:
kätesi on jo alkanut painua,
sormesi taipua takaisin nyrkkiin.