Ojensit kätesi nyrkissä eteesi
avasit sen hitaasti
antaen auringon luoda
kämmenellesi valoaan.
Kämmenelläsi alkoi kuhina:
se kasvoi täyteen,
sen täytti elämä,
kokonainen maailma.
Olet seissyt siinä kauan,
ylläpitäen elämää,
kannatellen maailmaa.
Mutta voimasi eivät riitä ikuiseen:
kätesi on jo alkanut painua,
sormesi taipua takaisin nyrkkiin.
Kommentit