Aamut ovat suoraan alakerran naapurista (otsikolla ei ole mitään muuta tekemistä kirjoituksen sisällön kanssa kuin sana aamu). Tälläkään kerralla ei pahinta ollut lapset (vaikka taisikin olla huonoin aamu koko viikolla). Prinsessa kiukutteli hieman, aika lievää. Poikaa piti hoputtaa pukemaan reippaammin, mutta ilmeisesti oli ehtinyt kouluun, vaatteet ja poika olivat kadonneet kun tulin Prinsessaa viemästä. Hampaidenpesusta, kuminauhasta (oikomistarkoitukseen suussa) ja hiusten harjauksesta en ole varma, tuliko ne suoritettua, mutta sille en nyt enää mahda mitään.

Puhun taas ja edelleen itsestäni. Kello oli soimassa kuudelta, siinä oli torkkuvaraa kyllä, ihan niin aikaisin ei ole pakko enää herätä. Mutta ei sitä torkkuvaraa siinä ihan reilua tuntia ollut. Silti sain itseni ylös sängystä vasta seitsemän jälkeen. Kun ei vaan jaksa nousta. Iltakaan ei eilen mennyt erityisen pitkäksi, ihan normaali. Pientä huimausta havaittavissa myös tänä aamuna, ei onneksi pahaa, mutta sillätavalla ikävästi että päässä vähän heittää toisinaan. Ja nyt kotiutumisen jälkeen päänsärky ilmoittelee itsestään, koputtelee oikean silmän yläpuolella, saisko tänään vaivata mua.

***

Pojan eilen illalla pahvista kyhäämä kyltti huoneensa ovessa:

HUS! asiaton lähde