Nyt voi vihdoin sanoa olevansa oikesti vapaa. Eilen kaitsin viimeisen kerran lapsilaumaa. Kannoin yhden pojan uloskin, rappukäytävään istumaan ja laitoin oven lukkoon. Samantapainen (ehkä hitusen pahempi) kuin oma poika. (Mutta paljon pienempi ja kevyempi. Kimpulaa en olisi jaksanut samalla tavalla kantaa.)  Yritti keksiä ulospääsyä rangaistuksesta. Kun laitoin oven kiinni uhkaili rikkoa ja murtaa oven, väitti kovin pystyvänsä siihen (samanlaista olen saanut joskus kuulla omankin pojan suusta, uhkaa rikkoa ikkunoita tms, jos hänet suljetaan huoneeseen tms...). Kolisteli jonkin aikaa, sitten rimputteli ovikelloa, mutta rauhoittui jonkin verran ja kun oli ollut hetken rimputtelematta kävin avaamassa oven.

***

Tarttis tarttua härkää nimeltä Kaaos sarvista ja ruveta raivaamaan kämppää. Kuitenkin kaikki muu on aina houkuttelevampaa. Mutta kyllä minä vielä tänään heiluttelen hihojani kunhan aamusta toivun.

Ei ollut edelleenkään huono aamu, pari kertaa jouduin ojentamaan lapsukaisia, sitä isompaa lähinnä, mutta kun sanoin että tämä oli viimeinen varoitus, seuraavaksi rupeaa rapsahtelemaan rangaistuksia, niin meno parani.

Aamut nyt vain ei ole minun aikaani, väsytää ja käy jotenkin hitailla kierroksilla muutenkin. Sitä tarkoitin toipumisella aamusta.

***

Oikeasti, kertokaa(, jos tätä nyt enää mun hiljaisuuteni jälkeen kukaan muu kuin Marika lukee), miten saa lapsen päähän mahtumaan joitain asioita niin, että ne muistetaan ja niitä noudatetaan silloinkin, kun luulevat ettei kukaan näe tai kontrolloi? Kun tulin Prinsessaa viemästä, näin poikaseni pelaamassa välitunnilla jalkapalloa kaverinsa kanssa. Pipo oli sentään tänään päässä (eilen näin ilman pipoa ja sormikkaita kun kävelin saman kentän ohi iltapäivällä), sormikkaista en ole varma, kun näin niin kaukaa, mutta takki repsotti ihan auki. En sentään ruvennut huutelemaan tai mennyt itse laittamaan sitä sinne kiinni, mutta satuinpa vain huomaamaan.

Prinsessa onkin nyt sitten luistelemassa eskarin kanssa. Kyllähän mä sen jo kaksi päivää sitten luin eskarin ovesta. Eilenkin aamulla luin sen. Mutta tietysti muistin sen uudestaan vasta eilen nukkumaan mennessä (tai siis rehellisyyden nimissä HraTee siitä muisti siinä vaiheessa muistuttaa). Ei oltu sovitettu viime talvena käytössä olleita luistimia eikä oltu etsitty isompiakaan esille. Mun piti sitten aamulla herätä reilusti ajoissa, että ehdin etsiä luistimia. Kuten pelkäsin, viimetalviset numeron 30 luistimet olivat pienet (puristivat jo ihan pelkät sukkahousut jalassa). Onneksi löysin serkuilta perityt 33:t helposti (olivat juuri siellä missä muistelinkin, en vain muistanut kokoa). Ne saattaa olla hitusen isot, mutta ei ne nyt kuitenkaan jalassa hölsky.

Kimpulan viimetalvisia luistimia pitäis myös sovittaa. Epäilen hieman niidenkin mahtumista (nuorella herralla alkaa jo nyt olla äitinsä kokoinen jalka, mummun ohi on mennyt jo aikapäivää sitten). Ja uusi kypäräkin pitäisi sille isopäiselle koltiaiselle ostaa (syytän HraTeen geenejä). Meillä ei edes Prinsessalle enää löydy sopivaa pyöräilykypärää lasten koossa. Luistelkypärä typykällä sentään on vielä ihan niitä normaaleja mitä on ollut niin kauan kuin muistan. Mutta pojalle täytyy tosiaan ostaa aikuisten luistelukypärä jo.

Prinsessan suusta aamulla: "S on aikamatkustaja, se on käynyt vaikka missä maissa." Vai olisiko sittenkin tarkoittanut "aika matkustaja". :)

***

Mullon ongelma. Mun suosikkiblogini joita seurailin ennen taukoani, niin useimpiin en uskalla palata. Ai miksikö? No kun pelkään että kärryillä pysyäkseni mun täytyisi lukea kaikki Tsiljoona viimeisen parin kuukauden kirjoitusta. Niihin joihin olen uskaltanut palata, niistäkin olen vain kahlannut yleisesti sen päälimmäisen sivun, tuoreimmat, mutta auttamattomasti jää tunne, että olen jäänyt jostain paitsi...