En ole seonnut, enkä siis suinkaan vaihtanut täysin ruotsinkielelle, mutta nyt aamulla tosiaankin rupesin miettimään, että tarvitsisin oikeasti harjoitusta ruotsinkielessä. Monestakaan suomalaisesta se ei ole mikään häpeä, että ei osaa ruotsia, mutta minulle se on, ihan vain siis taustoista ja menneisyydestä johtuen. Mietiskelin lopun kotimatkaa asiaa niin tiiviisti, että olin kotiin tullessa lähes unohtanut, miksi rupesin asiaa edes miettimään, mutta pienellä taaksepäinmuistelulla muistin nähneeni normaalien siniharmaiden tai sinivalkosten tai sinivalkomustien vai minkäväristen bussien lie tilalla yhden punavalkoisen, ihan niin kuin SL:n bussit. Mietin, että jos kirjoitan tänne lyhenteen SL, joku saattaisi kysyä mikä on SL ja sehän on Stockholms lokaltrafik. Ja siitä se lumipallo lähti vierimään. Totesin, että ruotsinkieleni on aika ikävästi ruosteessa, sanoja täytyy miettiä kauan, jos edes löytyvät ollenkaan.

Ja minä kun olen näitä jotka eivät kehtaa kieltä käyttää, jos ei itse tunne osaavansa tarpeeksi. Pelkään, että toiset ajattelee että ei toikaan osaa mitään tms. Hullua, tiedän. Kun omat lapsetkin joskus kysyvät, että mitä se on ruotsiksi tai että sano jotain ruotsiksi, en toisinaan kehtaa, vaikka eiväthän he tiedä miten se oikeasti kuuluisi sanoa. Yksi joka tietää miten ja mitä kuuluisi sanoa on oma äitini, hänelle ruotsiksi vastaaminen on vielä hankalampaa, silloin harvoin, kun hän mulle jotain ruotsiksi sanoo, jotteivät lapset ymmärtäisi.

Eli yritän nyt sitten herätellä ruotsinkieltä henkiin. Ideani saatta kuihtua kasaan alta aikayksikön, mutta yrittänyttä ei laiteta.

***

Tänään matkalla eskariin Prinsessa rupesi miettimään mitä mistäkin saa, kun sitä sekoittaa veteen. "Mitä mullasta tulee, kun sitä sekoittaa veteen?" "Mustaa löysää velliä." "Ja kun kuraa sekoittaa veteen, siitä tulee kuravelliä. Kun hiekkaa sekoittaa veteen, niin siitä tulee kuraa. Miksei siitä tule hiekkavelliä?"

Eilen taas autossa kauppareissulla Prinsessa rupesi väittämään, että akseli on jokin osa, esine, tavara tai jokin sellainen, ei se voi olla ihmisen nimi. Kun isoveljensä sitten sanoi, että kyllä se on nimikin, että hänellä oli iltapäiväkerhossa yksi kaveri jonka nimi oli Akseli, niin tytöllä oli taas hauskaa.

***

Eilen kauppareissulla Kimpula sai juhlahousut ja juhlapaidan eli mustat samettihousut ja vaaleansinisen kauluspaidan. Meillä on siihen todennäköisesti sopiva neuleliivi jo kotona. Mietin, tarvitsisiko poika myös sitten juhlakengät? Yritin katsoa Prinsessalle myös ohutta juhlapaitaa, joka menisi mummun kutoman neulehameen ja takin kanssa (ajattelin, että ne olisivat tarpeeksi juhlavat vaatteet, jottei tarvitsisi lähteä mitään juhlavaatteita enää typykälle etsimään), mutta ulkonäöltään sopivinta ei ollut tarpeeksi isoa. Pitää katsoa toisesta saman ketjun liikkeestä, josko siellä olisi kokoa isompaa tarjolla.

Itselleni ostin kahdet rintaliivit ja alushousut. Rintaliivit oli jo niinkuin korkea aika hommata, mun kaikki muut on ikivanhoja ja hajoavat pikkuhiljaa päälle! Katselin myös hieman sillä silmällä juhlahepeneitä, ja yksi ihana musta paita/pusero/mikälie jäi muhimaan. Se on kevyt, siinä on hieman kimalletta, joka tekee sen sopivan juhlavaksi ja ennen kaikkea se on pitkä peittäen siis kivasti takamuksen ja kaikki makkarat sun muut katseilta. Vaatii vain jonkin esim. ihan perusvalkoisen topin allensa. Sitten vielä jotkut siistit tummat mahdollisesti suorat housut tai housuhame. Pitää mennä joku päivä ihan rauhassa yksin päivällä sovittelemaan sitä paitaa ja etsimään sitä toppia ja housuja. Toisesta kaupasta ostin jo tukipolvisukat (mustat) ja juhliin kelpaavat kengät.

Kampaajalla on myös käytävä seuraavien vajaan kolmen viikon sisällä! Ei mitään radikaalia, se sama kuin aiemmilla kahdella kerralla: lyhyeksi ja raitoja, kiitos!

***

Kimpula antoi aika kivan säikähdyksen eilen. Kaiveli partiojoulukalenterikassistaan lompakkoaan, eikä se ollut siellä. Oli onnistunut kadottamaan sen! Siellä oli 35 euroa eli kuuden kalenterin myyntituotot ja 5 euroa ylimääräistä vaihtorahana. Lisäksi siellä oli kirjastokortti. Sanoin että jollei löydy, niin saa luvan maksaa ne omista syntymäpäivärahoistaan (ne rahat siellä lompakossa kun eivät olleet hänen omiaan, kalenterien myyntituotot täytyy vielä tilittää). Lähti etsimään ja tuli yllättävän pian takaisin. Naapuripihallehan se oli jäänyt, ja onneksi rehelliset ihmiset sen löytäneet. Lompakko palasi läpimärkänä mutta kaikki rahat ja kortti vielä tallella.

***

Tää juttu loikkii ja pomppii nyt sinne tänne, mutta hällä väliä. Aamulla heräsin itsekseni. Kesti enkä sekunnin verran syntyä päähäni ajatus: "Hitto, mä en muistanut laittaa illalla kelloa soimaan, mitä kello on?" Nopea pään kääntö kellon suuntaan: "Ihan sopiva aika herätä, tähän aikaan mä varmaan olisin noussut, vaikka kello olisi ollut soimassakin." Heti seuraava ajatus oli, että hitto kun vielä väsyttää, menen varmaankin takaisin nukkumaan kun lapset ovat omilla tahoillaan. No, en ole vielä mennyt, ja kello on sentään jo yli puolen yhdentoista. En suinkaan ole pirteä kuin peipponen, ja kenties vielä toteutan ne päiväunetkin.

***

Kyllä HraTeelläkin oikeasti järki juoksee ja ajatukset ovat kodissakin joskus. Ehdotti, että jos nuo viikonlopputyöt jatkuvat vielä, hän voisi yhden viikonlopun pyytää rahan sijasta reilun viikon vapaana. Suunnitteli, että voisi pyytää koko jouluaattoa edeltävän viikon vapaaksi ja sitten joulun jälkeen ne kolme päivää ottaa pekkasina. Oikeasti se olisi kerrassaan ihanaa, että miehellä ois oikea kunnon joululoma! Eikun toivomaan, että ainakin ensiviikonloppu olisi miehellä vielä ylitöitä! Kyllä kulunutkin viikonloppu meni ihan mukavasti, vaikka mies olikin vain illat kotona.