Nukuin lyhyet päiväunet. Yllättävän lyhyet, mutta myös yllättävän piristävät.

Mun oikean alaluomen nenänpuoleinen pää on arka. On ollut koko päivän. En ole katsonut peilistä. Saattaa hyvinkin olla punainen.

Kriisi ihmetteli rapossaan miten yksinasuva aikuinen ihminen voi pelätä ostosten tekemistä. Mistä tuli mieleen monikin kummastuttava asia. Miten joku (aikuinen, minun ikäinen, vain muutaman päivän ikäerolla btw) ei voi tietää mikä hajulukko on? Ei sitä tarvitse nyt ihan jokaisen osata itse avata tms., mutta kyllä nyt pitäisi tietää mikä se on ja missä se on, on se sen verran arkipäiväinen asia kuitenkin. Tai ovipumppu (eri ihminen, mutta kuitenkin aikuinen)! Josta tuli mieleen yleensäkin uusavuttomuus sinänsä. Uusavuttomuuden ruokkimisen huippu on nyt kaupoissa: suodatinpussit joihin on jo valmiiksi mitattu kahvinporot!! Seuraavaksi pitää varmaan myydä kahvivettä pullotettuna - ensin valmiiksi täytetty suodatinpussi kahvinkeittimeen ja sitten yksi pullollinen kahvivettä säiliöön. Totta puhuen, olen itse toisinaan arka keittämään kahvia vieraalla keittimellä vieraassa paikassa, mutta sitten kysyn, että miten monta ja minkälaista (tasapäistä vai kukkuraista) mittaa on ollut tapana laittaa ja mihin asti vettä. - Tänään muuten katsoin Frendeistä sen jakson, missä Rachel on "pyykkineitsyt".

Kohta kaikki mahdollinen on jo virtuaalista. Oletteko jo löytäneet virtuaalisen paukkumuovin? Tulee halvemmaksi kuin oikean paukuttelu, mutta onko se läheskään yhtä hauskaa ja onko sillä vastaavaa stressinpoistokykyä?

Tyhjänpäiväinen viesti tyjästä päästä.