Viimeksi pohtiessani musiikkia en oikeastaan paneutunut omaan musiikkimakuuni juurikaan, vaan pureuduin siihen miten musiikki joissain tapauksissa vaikuttaa, mitä se aiheuttaa minussa. Musiikki, vaikken oikeasti oikein mitään tiedäkään musiikista, on aihe josta voisi kirjoittaa ja jaaritella vaikka kuinka pitkään. Hankaluus on vain pitää ajatuksensa tarpeeksi kasassa jottei juttu pomppisi ja loikkisi miten sattuu.

Minun musiikkimakuni on laaja, siis oikeasti todella laaja. Löytyy todella vähän musiikkia, mitä en missään tapauksessa suostuisi kuuntelemaan. Ja se mitä haluan kuunnella vaihtelee paljon hetken mukaan. Mulla on tietokoneella Winampissa soittolistalle vetäisty 1350 kappaletta joita kuuntelen shuffletilassa. Toisinaan loikin paljonkin kappaleiden yli, kun ei juuri sillä hetkellä huvita sitä kuunnella. Tällä hetkellä soi R.E.M: Everybody hurt. Sitä ennen loikin varmaan kolmen kappaleen yli, ennenkuin sopiva osui kohdalle.

Tunnen nykymusiikin todella huonosti, ja monetkaan nykyartistien nimet eivät sano mulle mitään, vaikka sitten loppujenlopuksi saatan olla kuullut heidän musiikkiaan. Ei se tarkoita että nykyään tehtäisi mitään huonoa musiikkia, olen vain jotenkin jämähtänyt ja kuljen jälkijunassa musiikin(kin) suhteen (Vähän niinkuin Vintti kommentoi itsestään Sukulaissielun musiikkipohdinnassa.) En ole koskaan seurannut muotia juurikaan missään suhteessa. Olen pitänyt juuri siitä mistä itse haluan pitää, muiden pukeutuminen, musiikkimaku tai muutkaan ryhmäpaineet eivät ole vaikuttaneet minuun juurikaan.

Sukulaissielu kommentoi Marikan musiikkipohdintaan että hän on saattanut ostaa levyjä vain yhden kappaleen takia. Minä harvoin raaskin ostaa levyä vain yhden hyvän kappaleen takia, mutta minäkin saatan tykästyä joltain artistilta yhteen tai kahteen kappaleeseen välittämättä mitenkään suuresti muusta artistin tuotannosta. Monesti tosin käy niin, että jos satun ostamaan jonkin levyn vain yhden kappaleen takia, rupean piankin pitämään niistä muista kappaleista, vaikkei ne alunperin kolahtaneetkaan. Näitä henkilökohtaisia "yhden tai kahden hitin ihmeitä" (eivät siis ole oikeasti artisteina yhden hitin ihmeitä, vaikka niitäkin artisteja maailmalta löytyy) ovat minulle muunmuassa Egotrippi Älä koskaan ikinä tai Juanes La Camisa Negra ja A Dios Le Pido. Juanesilta en ole kuullutkaan mitenkään järin paljon kappaleita, mutta ainakin yksi mitä Iskelmä soittaa noiden lisäksi ei ole kolahtanut yhtään samalla tavalla kuin nuo kaksi.

Oikeasti oman musiikkimaun tai musiikillisen mieltymykseni jäsentäminen on todella hankalaa. Pidän jostain klassisesta, pidän joistain kansanmusiikeista, country & westernistä, rokista, popista, rapistä, iskelmästä. Jazz ja Blues ei oikein kolahda, mutta varmasti siltäkin alueelta löytyy kappaleita jotka saattavat silti kolahtaa. Liian raskas hevi on mulle vähän turhan heviä kamaa, mutta melko raskas rokki kolahtaa sekin toisinaan. Oopperaa ei oikein jaksa kuunnella, opereteista tosin löytyy ihan hyviä. Gospel musiikkikin voi olla ihan hyvää kuunneltavaa. Tästä puuttuu varmaan paljon eri lajeja vieläkin, mutta uskallan sanoa että suurimmasta osasta niistäkin lajeista löytyy varmasti minulle kelpaavaa tavaraa.

Tietty musiikki saattaa viedä minut johonkin tiettyyn paikkaan. Varmaankin vahvin kokemus tulee tietyistä Herreyn kappaleista, ne vievät minut takaisin omaan sänkyyni meidän kaksion olohuoneeseen kirjahyllyn ja verhon taakse. Siellä kun niitä tuli todella paljon kuunneltua aikoinaan. Se oli ensimmäinen asuntomme Ruotsista muuton jälkeen, ja siinä asunnossa mulla ei ollut omaa huonetta. Mulla oli makuusoppi olohuoneessa kirjahyllyn takana, kirjahyllyn ja seinän väliin oli viritetty verho. Koulupöytä ja kirjahylly mulla oli keittiössä sellaisessa hassussa "kolossa" vastaavassa jonkalainen siskollani nykyään on omassa asunnossaan (taitaa asua aika tarkkaan samanlaisessa kaksiossa kun me silloin asuttiin, vaikkakin eri talossa samalla asuinalueella, samassa talossa mistä meillä oli 3h+k sen kaksion jälkeen).

Radiota kuuntelen harvoin, HraTee on enemmän radionkuuntelijoita ja autossa meillä soi lähes aina Iskelmä. Hyvää musiikkiahan sieltä tulee. Hyvä  juttu on että meillä on miehen kanssa melkoisen samanlainen musiikkimaku. No, HraTee ei nyt niin kovin innostunut ole Jani Wickholmista, vaikka keikoilla onkin välillä roikkunut mukana. Jean S. on meidän molempien mieleen. Aikoinaan HraTee tavallaan muokkasi musiikkimaailmaani, laajensi paremminkin sanoen. Hector (oletan kaikkien lukijoiden tietävän Hectorin joten en etsi linkkiä, villi veikkaus: wwwpistehectorpistefi) ja Jean Michel Jarre tulivat huomattavasti tutummiksi ystävyyden ja seurustelun myötä. Tosin eivät enää ole niin aktiivikuuntelussa kuin aikoinaan olivat.

Monet musikaalit sekä musiikkipainotteiset elokuvat ja niiden musiikki on myös todella lähellä sydäntäni. Sound of Music, Singing in the Rain, Grease, Footloose, Cherbourgin sateenvarjot... Disneyn elokuvien musiikki jää myös elämään ainakin minun elämääni (Elton John: Circle of Life, Phil Collins: You'll be in my heart, Son of Man, Strangers like me, Trashin' the Camp, Pienestä Merenneidosta Under the Sea, Pocahontasista Colours of the Wind ja moni muu).

Parodiat ja erilaiset versiot myös kiehtoo. Weird Al Yankovicilla on paljon hyviä, Turos Hevi Gee ja Smurffilevyt. Ostettiinpa jopa uusi Ratz levy. Pikkuoravaa en tosin halua, se mitä olen kuullut siltä levyltä pätkiä ovat ihan liian ärsyttävän kuuloisia. Bob Riversin Twisted Tunes (varsinkin joululaulut) ovat ihan hauskoja.

Voisin oikeasti jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään. Mutta säästän teitä lukijoilta. Sen sijaan voisin yrittää tarjota teille musiikkijoulukalenterin (ei pelkkää joulumusiikkia) jossa joka päivä kerron yhden minua tavalla tai toisella puhuttelevan tai liikuttavan kappaleen ja miksi siitä pidän..