Miksi minun pitää aina miettiä niin paljon sitä, mitä muut ajattelevat? Olen jo vuosia tehnyt kaikki joulukortit jossain määrin itse (muokannut valokuvasta tietokoneella tai askarrellut). Niin kauan kuin meillä on ollut lapsia, joulukortit ovat sisältäneet kuvan lapsistamme. Tänä vuonna en tee itse. Prinsessan päiväkotikuvien mukana tuli 5 ilmaista joulukorttia Prinsessan kuvalla varustettuna. Niistä voimme joulukorttina käyttää vain 2, sillä kaikki muut ihmettelisivät miksi lähetämme joulukortin, jossa on vain tyttäremme kuva, miksei molempia lapsia. Lisäksi kyseisiin joulukortteihin on valittu otetuista yksityiskuvista se huonompi versio, jossa Prinsessalla on jäykkä ja jännittynyt hymy. Loput joulukortit jotka lähetämme tänävuonna saavat olla vanhasta varastosta kaivettuja "valmiskortteja". Silti mietin mitäköhän kortin saajat mahtavat olla mieltä, kun tänävuonna ei tulekaan itsetehtyä tai lasten kuvalla varustettua korttia... Yritän kovin olla miettimättä asiaa.

On niin kovin vaikeaa asennoitua jouluun. Vaikka juuri nyt soi joululaulut minullakin taustalla, niin repivän karmaisevan ristiriitaisen tunnelman luo toinen asuntoa vallitseva ääni: vesisateen ropina ikkunoihin ja ikkunalautoihin. Ei tunnu yhtään joululta, ei sitten tippaakkan.

Muutenkin alan todella vahvasti kallistua tänä vuonna "valmiiseen ja ostettuun" jouluun. Lähes kaikki mahdollinen ruoka valmisruokina ostettuna. Mahdankohan edes kinkkua paistaa, vai ostetaanko sekin valmiiksi kypsänä?

Tällä ja ensiviikolla piisaa juhlaa ja menoa. Huomenna on pojan partion joulujuhla, keskiviikkona koululla kauneimpia joululauluja, torstaina Prinsessan puurojuhla silloin kukonlaulun aikaan. Ensi viikon torstaina on pojan koulun joulujuhla.

Vajaa kaksi viikkoa jouluun! Vajaa viikko miehen joululomaan. Mahtaisiko jo ensi viikolla meilläkin ruveta näyttämään edes vähän jouluiselta? Lahjaideat ovat vähissä, tai oikeastaan täysin kadoksissa. Taidan mennä nukkumaan ja herätä vasta joulun jälkeen...