Heräsin aamulla ihmeen helposti vaikka herätys oli tuntia normaalia aiempi. Päiväkodilla oltiin hyvissä ajoin ja puurojuhla sujui hyvin. Edelleen olen yllättävän pirteä, vaikka pikkasen silmäluomet painaakin.

Kotiin tultua sain taas todeta, että poikaan ei voi edelleenkään luottaa, vaikka oli kotona yksin vajaan tunnin. Puuro oli ilmeisesti tehty vain silmänlumeeksi ja kaadettu sitten vessanpönttöön (löysin pikkasen puuroa istuinrenkaalta). Oli myös käynyt suklaavarkaissa. Miksi tuollaisia pitää tehdä aina kun silmä välttää? Saa miettiä asiaa illan omassa huoneessaan ilman televisiota.

Olen pari päivää tässä pikkuhiljaa tyhjennellyt jää-viileäkaappia kaikesta vanhasta ja vielä vanhemmasta. Sitä olikin kertynyt. Nyt on kaappi ihmeen tyhjä, mutta hyvä vaan, mahtuvatpahan jouluruuat. Tänään ajattelin pestä sen, niin sitten sitä voi ruvetakin jo täyttelemään joulua varten. Päätin myös että tänään koristelen pikkujoulukuusen ja sytytän siihen valot ja pistän kynttelikön ikkunalle täällä olohuoneessa. Jos sen myötä tulisi hieman jouluisempi olo ja samalla saamme yövalon, jotta näkee pimeällä paremmin kulkea portaissa.

Lopetin joulukalenterit blogeista. En tiedä lukiko niitä edes kukaan (tai kävikö katsomassa). Lisäksi alkoivat loppua sopivat jouluiset valokuvat, eikä niitä ole oikein tänävuonna uusiakaan kertynyt.

10 päivää jouluaattoon, enkä ole todellakaan vielä lähellekään valmis.

Edit n. 14.15

Se väsymys iski sitten lekalla päähän siinä kymmenen aikoihin, joten puoli yhteentoista mennessä olin jo päivälevolla. Ajattelin, että nukun korkeintaan kahteentoista. No, ennen kuin kello oli kaksitoista, soi puhelin, johon en ehtinyt vastaamaan. Mutta koska minun uneni niin julmasti keskeytettiin, päätin jatkaa unia vielä yhteen asti.

Kahdentoista jälkeen soittaa HraTee (nyt oli puhelin mukanani sängyssä): on jäämässä tänään ylitöihin. Puhelun jälkeen hautaudun takaisin peiton alle. Yhdeltä en millään jaksaisi nousta, en tarkenisi millään pois lämpimästä peiton alta. Jään vielä vetelehtimään puolihorroksessa peiton alle. Jossain vaiheessa nousen istumaan. Ensimmäisen puhelun soittaja soittaa uudestaan siinä istuessani: Tilaisinko Nalle Puhin tai Prinsessan? (Ei kiitos!) Kello on melkein kaksi kun saan puettua itseni ja kammettua kokonaan sängystä ylös.

Ei tuo päiväuniaika ihan harakoille mennyt. Ennen kuin hautauduin vällyjen alle laitoin pyykkikoneen pyörimään. Noustuani laitoin ne pyykit kuivausrumpuun.

Pitääkö mun tosiaankin raahautua taas hakemaan Prinsessaa päiväkodista? Jättää poika kotiin yksin ja vartioimatta? (Ei, en aio ottaa tällä kertaa mukaani, viimeksi kun suostuin ottamaan mukaan sain komenella molempia matkalla kotiin, vaikka kuinka jo kotona vannotin, että on kunnolla sitten siskonsakin seurassa.)

Aamulla kotimatkalla totesin, että se oli toiseksiviimeinen aamuinen päiväkotireissu minulta tänä vuonna. Ensiviikolla saa HraTee kuskailla Prinsessan aamuisin autolla päiväkotiin. Sitten onkin seuraavat kaksi viikkoa Prinsessalla joululomaa. Kuten Kimpulallakin. Toisen niistä viikoista olen lähes kokonaan kolmestaan lasten kanssa, kun HraTee palaa uuden vuoden jälkeen töihin.