Hitto! Mistä tietää onko lapsi oikeasti kipeä vai ei? Kumpikin valittaa omia kipujaan. Prinsessa valittaa että kurkku on kipeä. Ei lämpöä tai kuumetta, kurkussa ei näy mitään, tyttö ihan pirteä ja täysin normaalin oloinen. Sanoin että jos jää tänään kotiin sen takia että on kipeä, niin sitten illalla pitää olla harrastuksestakin pois. Suostui siihen. En myöskään anna katsoa päivän aikana televisiota tms, koska epäilen että vapaapäivän toivossa vain sanoo kurkkuun sattuvan. Mutta pakko vain uskoa. Tunnen huonoa omaatuntoa. Mutta tuntisin sitä myös, jos olisin vienyt kurkkuaan valittavan tytön päiväkotiin...

Kimpula alkoi eilen illalla valittaa korvaansa. Päivän oli ihan ok. Ei mitään valittanut mistään. Kuumetta ei ole, eikä taaskaan mitään muitakaan merkkejä siitä että olisi kipeä. Mutta uskottava se kai on. Silti musta tuntuu, että opettaja on mun kurkussani pian kiinni. No, pojan tapauksessa soitin nyt kuitenkin terveyskeskuksen puhelinvastaajaan soittopyynnön, katsotaan mitä sieltä sanotaan.

Tällainen on vaikeaa!!

Edittiä yhdeksän jälkeen:

Lääkäri iltapäivällä. HraTee lupasi lähteä töistä niin että pääsee kuskaamaan poikaa lääkäriin. Eipä tarvitse minun lähteä tuossa pakkasessa kahden lapsen kanssa linja-autolla sinne...

Lapset viihdyttävät tällä hetkellä itse itseään. Prinsessa katselee isoveljensä vauvakuvia tavaillen kuvien yhteyteen liitettyjä lyhyitä selityksiä ja Kimpula katselee isänsä lapsuuskuvia. Minä aion ihan juuri tarttua omaan aamukahviini ja iskeä hampaani sämpylöihin, kun en ole vielä aamupalaa syönyt.

Lisää edittiä ennen kolmea:

Lääkärissä kävivät: korvatulehdus ja antibioottikuuri. Pojan korvatulehdustaustan takia olikin helpompi uskoa poikaa, vaikkei sanallisen valituksen lisäksi ollut mitään sen kummempia viitteitä sairaudesta.