Yöllä menin yhden aikaan sänkyyn, mutta muistelen vielä kahden jälkeen katselleeni kelloa. Taitaa olla rytmi hieman sekaisin. Puoli seitsemän aikoihin soi sitten kello, enkä ollut uskoa että on maanantai. Oli jotenkin pöhkö olo: nythän on viikonloppu, eikö muka ole? Mutta torkkumaan en kuitenkaan jäänyt.

Pojalla soi kello myös puolelta, ja toisen kerran varttia vajaa. Kuitenkin se olin minä, kun hänet herätin tasalta. Pojan piti mennä eilen yhdeksän aikaan nukkumaan, mutta siinä vaiheessa päättikin että pitää vielä mennä vessaan - ja istui sielä melkein tunnin, lukemassa ilmeisesti, oikean asiansa olisi varmasti saanut toimitettua nopeamminkin. Tästä lähin on siis illalla vessassa lukeminen kielletty. Ja uhkailin, että tästä lähin on kai pakko määrätä jo kahdeksalta sänkyyn, jotta pääsisi oikeasti nukkumaan lähempänä yhdeksää kuin kymmentä.

Aamu sujui melkoisen hyvin, vaikka parantamisen varaa tietty olisi. Poika taas haastoi tahallaan aamiaispöydässä riitaa. Ei kiva. Tytön kanssa päästiin lähtemään kotoa hieman turhan myöhään. Muuten ihan suhteellisen sujuva aamu.

Aamukävelyltä päiväkodille ja takaisin palattuani en antanut itselleni lupaa heti istua. "Pakotin" itseni tekemään muutaman yleishyödyllisen toimen ennenkuin rojahdin tähän tietokoneelle, sillä koskaan ei tiedä koska saan takapuoleni tästä tuolista irrotettua, kun aamulla tähän itseni pysäköin.

Väsymys alkaa salakavalasti hiippailla takaisin. Sitä täytyy huijata vaikka kofeiiniannoksella. En tahdo tänään sortua päiväuniin. Haluan pysyä iltaan asti hereillä ja rojahtaa toivon mukaan rätti-poikki-väsyneenä sänkyyn ennen puolta yötä, jotta saisin jonkinlaisen arkirytmin takaisin.

Nyt haen kupin kahvia. Jos sitten saisi jotain järkevää aikaiseksi vaikka tässä koneella istuen.