Paljon on ollut asioita mielessä, joista olin suunnitellut kirjoittavani tänne. Nyt kuitenkaan ei yhtään innosta kirjoittaa.

Väsymys on pahempi ja pahempi. Menin kyllä eilen "jo" kahdentoista ja yhden välillä sänkyyn, mutta otin seuralaisekseni Meidän perheen, ja luin sitä kahteen asti! Aamulla olin ihan sekaisin kellonajoista. Mun herätyskelloni on tällä hetkellä reilut puoli tuntia etuajassa, se edistää tosi paljon, enkä jaksa sitä säädellä jatkuvasti, joten yleensä riittää, kun itse tiedän, että jos haluan kellon soivan oikeaa aikaa puoli seitsemältä, niin laitan sen soimaan seitsemältä. No, tänä aamuna heräsin katsomaan kelloani, ja se näytti 6.35 ja ihmettelin, miksei se ole soinut, vai olenko unenpöppörössä sammuttanut sen enkä muista. En kuitenkaan jaksanut nousta, ja sitten oikeaa aikaa puoli seitsemän aikoihin se sitten soikin. Tosin en silloinkaan jaksanut nousta. Tarkoitukseni oli nousta sitten viimeistään tasalta (herätyskellon mukaan n. 7.30), mihin aikaan painoin herätyksen pois kokonaan päältä (en siis torkkukytkintä). Torkahdin kuitenkin vielä senkin jälkeen, ja heräsin vasta varttia yli. Se siis aiheutti pienen kiireen poikasen aamuun, ja ystävällisesti pyysin Prinsessaa pistämään vauhtia aamutoimiin, jotta ehtisi päiväkotiin ja kerroin miksi (myönsin siis, että äidin vika).

No, siitä eteenpäin aamu olikin yhtä kiukuttelua Prinsessan taholta. Jäi taas ilman aamupalaa, kun tällä kertaa vaikka sai toiveensa läpi (ei puuroa), niin nyt ei tyydyttänyt se mitä leivän päällä oli (samaa tavaraa, mistä vielä eilen piti). Kun kuitenkin päätti ruveta syömään, leipää oli kuulemma liikaa (kokonainen pieni sämpylä, eli kaksi puolikasta), ja otin toisen pois. Sitten kun tuli "yök" tuli mulle viimeinen pisara ja otin toisenkin pois, samoin maitolasin. Lähti kiukuten pois ja hetken päästä tuli halimaan ja pyytelemään anteeksi. Sanoin, että saa anteeksi, mutta ei saa enää aamupalaansa takaisin, jonka jälkeen alkoi uusi kiukunpuuska - anteeksipyyntö ja taas sen jälkeen uusi kiukku jne, muutaman kerran. Sitten kun oli aika pukea, tuli siitäkin kiukuttelua. Lähteissä kotoa tiesin jo että olemme pahasti myöhässä päiväkodilla, mutta yritin ottaa matkan kuitenkin mahdollisimman rauhallisesti, en liikaa hoputtanut, sopivassa määrin vain. Olimme siis eskarissa myöhässä, mutta suhteellisen hyvillä mielin kuitenkin.

***

En vielä ole ehtinyt tai jaksanut vastata aiemmin esittämääni kysymykseen, vaikka eilen lupasin se tehdä. Tänään pyrin saamaan vastauksen aikaiseks.