Aamut kangistuvat. En saanut taaskaan mentyä ajoissa nukkumaan. Oli muka pakko vielä 24:n jälkeen katsoa C.S.I:n uusinta. Eikä sitä kaksnelosta olis edes ollenkaan tarvinnut katsoa, sillä tallennus oli päällä... Joten aamulla torkuin nyt jo puoli tuntia alkuperäisestä kellonsoitosta. Tosin tänään oli pojalla yhdeksän aamu, joten aamulla sain pääosin keskittyä Prinsessan aamutoimiin, kun Kimpula sai nukkua tunnin verran pidempään. Ja kuinkas muutenkaan, poikaseni käytti taas hyväkseen tilaisuuden lipsua aamutoimista kun minä en ollut niitä valvomassa.

Mitä saadaan kun pohjalla on jo väsymys lyhyestä yöstä ja siihen lisätään puoli tuntia kävelyä myrskyä  lähentelevässä tuulessa? Hyvistä uusista tottumuksista lipsuminen, sehän se. Tänään en jaksanut olla heti palattuani hyödyllinen, en jaksanut askeltaa kunnon kohottamiseksi. Rojahdin vain lähes välittömästi tähän tuoliin ja ajatukset liihottelee omassa sängyssä ja siinä, kuinka ihanaa sinne olisi hautautua ja vierailla taas unien maailmassa.