Se taannoinen vimmani, olen huomannut, että sillä on ilmeisesti jotain tekoa unen määrän kanssa. Intoni ja vimmani oli huipussaan, kun olin saanut nukkua aamuisin pitkään. Nyt kun ensimmäisellä kunnon arkiviikolla unet jäivät ihan liian lyhyeen, alkoi väsymys painaa vaan enemmän ja enemmän ja into tehdä asioita hiipui ja hiipui. Tänään taas jaksoin selvästi paremmin innostua joistain kotihommista, kun ilta ei eilen venynyt liian pitkään ja aamulla sai nukkua.

Vimmasta puheenollen: pakastimen tyhjenemiseen ei taida mennä enää kauan, todennäköisesti pääsee sitä jo viimeistään ensi viikonloppuna sulattelemaan!

***

Eilen repäisin! Ostin itselleni luistimet!! Lukioaikaisista olivat jalkani kasvaneet ulos, vaikka nekin olivat sentään muistaakseni numeroa 41, joten myin ne pikkusiskolleni jo muutama vuosi sitten. Ne tosin olivat sellaiset "perinteiset" varpaista kapeatkin. Nyt ostin sini-musta-harmaat kaunoluistimet, joissa on kunnolla eristettä jo valmiiksi ja ovat varpaistakin leveämmät kuin "perinteiset". Kokoa 42. Eipä enää tarvitse katsella kentän laidalta kun mennään koko perheen voimin luistelemaan. Luistimilla olon totutteluun taitaan kuitenkin menää ensimmäiset pari kertaa.

Poikakin sai sitten eilen uudet luistimet, kokoa 41, siis vain kokoa pienemmät kuin omani. Loppuviikosta kun tuli koulusta kotiin ilmoitus, että menevät jäähalliin luistelemaan puolentoista viikon päästä. Tietysti tarkoitus on pyrkiä nyt käymään myös koko perheen voimin luistelemassa, jollei nyt ihan joka viikko, niin jos edes jokatoinen viikko saisi aikaiseksi. Ensi torstai-illalla on kuulemma yleisöluisteluvuoro lähimmässä jäähallissa, pitänee motivoida itseään ja lopultakin oikeasti repiä itsensä silloin liikkeelle.

Mieheni on jo useampaan otteeseen osoittanut närkästyksensä siihen, että mua ei meinaa millään saada kotoa liikkeelle ja mukaan minnekään. Ymmärrän häntä, mutta tunnen myös itseni, ja tiedän, että mulle asiasta kiukuttelu ei auta asiaan, päin vastoin. Mulle iskee kapinahenki, jos mua arvostellaan tai jos mulle aina saarnataan, varsinkin asioista, joista olen varsin hyvin tietoinen itsekin... Ostamalla nuo luistimet, olen kuitenkin ottanut ensimmäisen askelen kohti osallistumista, mukaan lähtemistä.

***

Nyt kyllä tarttis hakata päätäni seinään!! Kun lueskelin yllä kirjoittamaani (mulla on tapana aina lueskella taaksepäin, joskus useampaankin otteeseen), muistin sen! Eihän me torstaina mihinkään luistelemaan mennä!! Torstaina on se kouluunilmoittautumispäivä, jolloin illalla oli se yksi meno, jonka takia kouluun ilmoittautuminenkaan ei onnistu illalla! No, ei ne yleisöluisteluvuorot nyt ensi torstaihin lopu (ellei sitten yhtäkkiä tule pysyvät pakkaset, ja ulkokentät saa jäädytettyä). Jos olis kunnon talvi, niin toi koulun kenttä olisi todella lähellä. Melkein voisi kotona pukea luistimet jalkaan, napata vain suojat pois jään reunalla!

***

Tänään taas uusi ilta yrittää sitä aikaisempaa nukkumaanmenoa!