Eipä sitten lähdettykään kaikki porukalla kauppaan. Poika väitti, että ei tarvita maanantaina luistimia mukaan, että muka aina opettaja ilmoittaa etukäteen mikäli luistimet otetaan mukaan... No, pakko kai sitten uskoa. Juu, tiedän, ei ole jäätäkään, mutta mistäs minä tiedän, jos ovatkin päättäneet lähteä naapurilähiön jäähalliin luonnonjäiden uupuessa. Poika väittää, että eivät he koskaan sinne lähde. Jokatapauksessa, ei vielä sitten lähdetty luistinostoksille, mennään sitten maanantai-illalla (missä ihmeen välissä muuten, silloin alkaa Prinsessan tanssi) mikäli maanantaina koulussa kerrotaan, että tiistain liikunnantunnilla jo tarvitaan ne luistimet.

***

Vimmani voi hyvin. Lisää kaappeja en ole siivonnut (tosin toinen kuiva-ainekaapeista ainakin vielä kaipaa vastaavaa käsittelyä kuin tämänaamuinen), mutta sain kuin sainkin sen juustokakun aikaiseksi (ai, nami, juuri sellaista juustokakkua mitä rakastan), lopuista sulaneista pakastemansikoista tehtiin mansikkapirtelöt (kera maidon ja HraTeen kaupasta tuoman vaniljajäätelön) ja sain aikaiseksi myös pari pellillistä sämpylöitä (hyviä tuli niistäkin).

Sanotaan, että laiska töitään luettelee. Myönnän, että normaalisti olenkin laiska ja saamaton ja se ottaa usein kympillä päähän. Tiedän että pitäisi tehdä jotain, mutta en vain saa sitä aikaiseksi. Siksi, silloin kun tällainen vimma ja villitys iskee, haluankin hehkuttaa ja lypsää siitä kaiken irti. Koskaan kun ei tiedä missä vaiheessa koko into lopahtaa ja olen taas normaali hyödytön laiska itseni. Tietysti sitä kovin toivoisi, että tämä onkin jokin pysyvä mielenvikaisuus, joka on vallannut minut.