Oltiin sitten juhlistamassa "anoppipuolen" viiskytveepäivää. Menetteli. Ei pahemmin päässyt aika käymään pitkäksi. Prinsessa teki omat temppunsa ja löysi kavereita käden käänteessä, joiden kanssa juosta ja kikattaa jolkutti pitkin poikin salia. Kimpula välillä pelaili kännykällä, välillä oli hovikuvaajana, mutta selvästi tylsistyneempi kuin siskonsa "Koska me lähdetään kotiin?" Viidestä reiluun yhdeksään siellä viihdyttiin, siihen asti että saatiin vielä kahvit ja kakut hörppiä ja närppiä.

Haukotus. Nyt on sitten aika puhki ja päätä pikkasen pakottaa.

Juhlissa tuli töllisteltyä ja kummasteltua miehen siskon esikoista. Kuinka siitä pienestä puolitoistavuotiaasta pojasta, joka aina HraTeen lapsuudenkotiin kirmatessa huusi kovaa ja korkealta "Eno ja Kahjo" on kasvanut minua päätä pidempi iso mies joka parin kuukauden sisällä saavuttaa täyden iän. Parrankin on jo kasvattanut. Samalla tuli ihmeteltyä että kuinka hirveen vanha HraTeen isosisko jo on, kun on jo melkein täysi-ikäinen poikakin, ja todettiin, että tänä vuonna tulee hänellä jo pyöreät 40 mittariin! Mahtaakohan juhlia niitä jotenkin? Miehensä ei ilmeisesti ainakaan omia vastaavia pyöreitä vuosiaan juhlistanut viimevuonna (tai ainakaan meitä ei kutsuttu). Oma kummityttönikin on jo melkein teini, täyttää 12 ensikuussa. Vuodet ne jotenkin valuu vain sormien välistä ja outo tunne siitä että kaikki ympärillä vanhenee, mutta itse ei vanhene ollenkaan (tiedän ikäni, mutta en tunne itseäni yhtään niin "vanhaksi").

Appiukko totesi tänään juhlakalulle pitämässään puheessa, että vastahan heillä oli 20 vuotta ikäeroa ja nyt ovat yhtäkkiä samalla vuosikymmenellä. Hän siis nuoreni toistakymmentä vuotta kertaheitolla. (Appiukko täyttää tänä vuonna 59 - hänen 50 vuotispäivillään Kimpula ryömiskeli tuolien ja pöytien alla 3 kuukautta vanhemman serkkulikkansa kanssa ja nukkui päivunia vaunukopassaan).

Nyt ulos näistä juhlatamineista ja nukkumaan!