En voi sille vain mitään, mutta minä vaadin sitä ihan omaa yksinäistä aikaa. Työttömänä sitä on nyt ollutkin ihan mukavasti, monta tuntia päivittäin. Nyt hiihtolomalla sen taas huomaa, kun sitä yksinäisyyttä ei ole. Kaikki ovat kotona ja yhdessäkin melkein kokoajan. Mun pää ei kestä sitä näin suurina annoksina. Pahinta se on silloin jos haluaisi johonkin keskittyä, yrittää saada jotain valmiiksi. Ja juuri nyt on yksi isommanpuoleinen juttu pahasti kesken, se digikuvajuttu. Tahtoisin saada siihen nyt jotain tolkkua. Kun yhden kiertotien löysi, niin sitten tuli toinen este, jonka takia kiertotie ei toiminut. Nyt sitten yritän sitä estettä "kiertää", mikä vaatii aika paljon lisähommia. Niihin lisähommiin taas piti ensin löytää oikeat työkalut. Nyt on työkalut, muttei työrauhaa.

Tänään tein jotain harvinaislaatuista. Kai se oli jotain hetkellisen oman rauhan hakemista. Suihkun jälkeen poistelin pitkästä pitkästä aikaa ylimääräistä karvoitusta. Ja rasvasin itseäni (muutakin kuin käsiä). Tunnenko itseni yhtään naisellisemmaksi tai miellyttävämmäksi nyt? Enpä oikeastaan...

Huomenna, jos pakkanen suo, Muumimaailmaan Taikatalveen. Kai...