Olo on aivan kamala. Eilen illalla poika toi kotiin lapun liikunnanopettajaltaan, jossa opettaja toivoi välitöntä yhteydenottoa huoltajalta. Minä en saanut soitettua, olisin kuitenkin itkenyt puhelimessa, en olisi saanut hillittyä itseäni. Poika itse kertoi, että oli yllytettynä töninyt jotakuta tunnilla.

Mies soitti tänään opettajalle, ja asian koko kamaluus selvisi. Kertoo aika paljon, jos opettaja on opettanut liikuntaa jo puolitoista vuosikymmentä eikä ole koskaan törmännyt yhtä mahdottomaan tapaukseen kuin poikamme. Hän ei osallistu juurikaan, häiritsee jatkuvasti muita ja kuulemma kiljuu tunneilla. Hyviä kausia on, jolloin hän ei jaksa häiritä muita mutta ei myöskään jaksa osallistua tuntiin. Ensi viikolla tapaamme yhdessä liikunnanopettajan. Miehen on pakko päästä töistä sen verran että pääsee mukaan, mä en kestäisi sitä yksin.

Pojalla on nyt kunnon rangaistukset päällä. Pitkä pelikielto, yksi lempi-TV-ohjelmistaan on kielletty kokonaan lukuvuoden loppuun asti ja loppuviikon kotiaresti.

***

Toivoisin nyt vain että herään ihan juuri kohta pahasta painajaisesta.