Mies soitti tänään opettajalle, ja asian koko kamaluus selvisi. Kertoo aika paljon, jos opettaja on opettanut liikuntaa jo puolitoista vuosikymmentä eikä ole koskaan törmännyt yhtä mahdottomaan tapaukseen kuin poikamme. Hän ei osallistu juurikaan, häiritsee jatkuvasti muita ja kuulemma kiljuu tunneilla. Hyviä kausia on, jolloin hän ei jaksa häiritä muita mutta ei myöskään jaksa osallistua tuntiin. Ensi viikolla tapaamme yhdessä liikunnanopettajan. Miehen on pakko päästä töistä sen verran että pääsee mukaan, mä en kestäisi sitä yksin.
***
Toivoisin nyt vain että herään ihan juuri kohta pahasta painajaisesta.
Kommentit