Sanonta kuuluu: hyvät tavat kaunistavat. Eikös tästä voi sitten suoraan päätellä, että huonot tavat rumentavat. Törmäsin siis tänään kaupassa rumiin ihmisiin, toisin sanoen huonotapaisiin. Ei ollut vanhuksia eikä lapsia (kun siitä on ollut monessakin paikkaa puhetta, että vanhukset vaativat lapsilta ja nuorilta käytöstapoja, vaikkeivät usein itse käyttäydy hyvin). Toinen oli ehkä keski-ikäinen nainen, toinen ehkä minun ikäiseni. Veikkaan että äiti ja tytär. Seisoimme Prismassa katselemassa valokuva-albumeita, ja kärrymme seisoivat hieman valokuvientilauspisteen tiellä. Siihen valokuvia tilaamaan he tulivat ja vanhempi heistä vain rupesi työntämään meidän kärryjä pois tieltä, kun minä olin niiden toisessa päässä (eivät siis irtonaiset kärryt, joiden siirtämisen pois tieltä olisin vielä ymmärtänyt). Sanoin, että ei tarvitse töniä, sitä voisi pyytää siirtymään, johon nuorempi naisista vastasi töykeästi ai vois vai. Mieheni totesi siihen, että se on helppoa jos vain avaa suunsa.

Hyvät tavat etsintäkuulutetaan. Löytöpalkkiona hymy, kiitos tai olehyvä.