Nyt, tänä aamuna, eniten tuossa kymmenen kaksikymmentä minuuttia sitten houkutus oli suuri: tulla vain kotiin ja varata ensimmäinen lento jonnekin kauas pois, lehto yhdelle. Ei vetele, että tyttö kuvittelee voivansa pompotella minua ihan niinkuin huvittaa. Ei vetele, että hänen kiukuttelunsa takia pääsemme lähtemään päiväkotimatkalle vasta puoli tuntia tavoitetta myöhemmin, ei vetele, että kolmisensataa metriä kestää kulkea vartin. Ei vetele, että hän ei tottele ja osaa kulkea nätisti sen vertaa, että päiväkotimatkasta tuli vain pieni reilun puolenkilometrin mittainen aamulenkki joka kesti kaikenkaikkiaan noin 40 minuuttia. Tyttö on siis kotona ja en aio soittaa päiväkotiin, prkl.

Sillä "aamulenkillä" tulin ampuneeksi ehkä turhan suurilla panoksilla. Kun tyttö sanoi, että hän menee mummin luo ja että kyllä hän saa mennä mummin luo jos haluaa, vastasin että minä voin lähteä kokonaan pois ja lakata olemasta lapsieni äiti, jos minä haluan, kun en jaksa enää. Kun hän sanoi, että hän jää ulos vastasin että minä menen pankkiin nostamaan rahaa lentolippua varten ja lennän jonnekin kauas. Toimi. Vaikka tuntuu että vastaukseni olivat liian kärjistettyjä niin yhtälailla tuntuu että mikään vähempi ei olisi toiminut.

Tänään näytin matkalla, että pysyn sanojeni takana. Sanoin, että käännyn kotiin jollei hän rupea käyttäytymään. Annoin jonkin verran aikaa. Mutta kun sanoin, että tämä on viimeinen varoitus, se oikeasti oli viimeinen varoitus. Sillä välillä tuntuu siltä, että hän testaa minua. Sen näkee. Siksi minunkin pitäisi osata olla tekemättä tyhjiä uhkauksia, joita en toteutakaan. Olen aiemminkin uhannut kääntyä takaisin kotiin, mutta en ole lopulta sitä toteuttanut. Tästälähin on pakko pitäytyä siinä mitä sanoo ja osattava pitää suunsa kiinni, jollei pysty uhkaustaan toteuttamaan.

Minä en siis nää vielä tänäänkään uutta kirjastoa. Tänään sinne oli määrä mennä. Lapset kävivät siellä jo isänsä kanssa viime perjantaina, kun minä en jaksanut/uskaltanut puolikuntoisena kuumeillan jälkeen lähteä. Tänään minä jään kotiin Prinsessan kanssa, jota rangaistaan tänään sillä, että ei pääse kirjastoon. HraTee ja Kimpula lähtevät siis kahdestaan. Pakko, sillä tänään täytyy palauttaa yksi video. Niin, ja poika myös odottaa sitä kovin, olisi halunnut sinne jo eilen. Ei kuulemma olisi malttanut odottaa, sillä olisi pitänyt saada joku Risto Räppääjä heti.

***

Onko outoa ja tavatonta, että vasta lukemaan oppinut tyttö lukee paljon enemmän kirjoja kuin äitinsä? Tytöstä on kovaa vauhtia tulossa oikea lukutoukka ja minä en vain jaksa miettiä, minkä kirjan seuraavaksi lukisi enkä jaksa aloittaa oikein mitään. Jos joku on mahdollisesti seurannut Lukuvuottani, ja ihmetellyt, etten ole sitä päivittänyt, niin ei oikeasti ole ollut mitään päivitettävää. Se on oikeasti ihan ajan tasalla.