Otsikointi on harhaanjohtavaa. Antaa odottaa, että taas valitan ja rutisen kamalasta aamusta. Itse asiassa päin vastoin.

Tänään oli harvinaisen hyvä aamu. Siitäkin huolimatta että en olisi jaksanut nousta taaskaan silloin kun piti ja vaikka aamussa oli pakollista natinaa, kitinää ja kadonneita vaatekappaleita. Aamu oli hyvä, koska Prinsessa tuli lyhyeksi parin sekunnin mittaiseksi pyrähdykseksi viereeni kellimään ennekuin nousin sängystä, koska en muista huutaneeni ollenkaan, korkeintaan hieman korottaneeni ääntäni, koska Kimpula pääsi lähtemään kouluun tarpeeksi ajoissa ja koska me Prinsessan kanssa päästiin lähtemään myös tarpeeksi ajoissa. Parasta kuitenkin aamussa oli päiväkotimatka. Sen turhan yleisen hornan katkuisen matkan sijasta meillä oli mukavaa ja hauskaa. Kävelimme lähes koko matkan käsi kädessä sen sijaan, että minä kuljen sata tai kaksisataa metriä edellä ja välillä huutelen taakseni: "Ala nyt jo tulla, mä EN aio odottaa!" Kuuntelimme linnunlaulua, puhuimme laulun sanojen unohtamisesta: ("Tyhmät aivot, ne ajattelee liikaa kun ei voi edes yhden laulun sanoja muistaa.") Loikimme osan matkaa. On paljon mukavampaa kuulla "Äiti, älä naurata mua liikaa, mä kohta kuolen nauruun." kuin "Mä kohta potkasen sua ja lyön sua oikein kovin."

En aio olla älytön, ja toivoa että aamut menisivät vieläkin paremmin. Jos täydellisiä aamuja on edes olemassakaan, ne ovat kyllä yksi miljoonasta. Siksi niitä on turha toivoa ja odottaa, saa vain pettyä pahanpäiväisesti. Näin on hyvä, ja näistä tarpeeksi hyvistä aamuista on paras nauttia silloin kun niitä on.

***

Ristiriitaisin tuntein otin vastaan mieheni ilmoituksen siitä, että hän ilmeisesti pääsiäisen jälkeen lähtee "työmatkalle". Olisi ainakin kaksi yötä pois kotoa. Tuo työmatka oli lainausmerkeissä siksi, että kyseessä ei ole siinä mielessä työmatka, että hän lähtisi työn puolesta jonnekin, joka ei ole hänen normaali työpaikkansa. Ei, vaan hän menee ihan normaalille työpaikalleen, se työpaikka vaan sattuu lähtemään matkalle. Ne, jotka eivät vielä tiedä mitä mieheni tekee, ovat nyt ihan pää pyörällä eivätkä tajua sanaakaan. Ne, jotka tietävät eivät toivon mukaan ole yhtä ymmällään. HraTee on telakalla, rakentaa laivaa. Ja se laiva, mitä hän rakentaa, lähtee pääsiäisen jälkeen koematkalle, ja HraTeen pomo tarhtoisi HraTeen sinne mukaan. Kai ne ihan perinteisiä hommiaankin siellä matkalla tekee, mutta matkan pääasia on kuitenkin tarkistaa, että kaikki toimii niinkuin pitää kun laiva on merellä.

Ajatus siitä että HraTee on pois kotoa ympäri vuorokauden lähes kolme vuorokautta, ei ole kovin houkutteleva. Olen kuitenkin yllättävän suopea ajatukselle, ainakin vielä nyt.

Ehkä tuo työmatka on sitten vain niin pientä eikä juurikaan hetkauta sen takaraivossa kolkuttelevan tiedon rinnalla, että kun tuo laiva lähtee lopullisesti, mieheni saattaa joutua joksikin aikaa Raumalle töihin. Se taas tarkoittaisi sitä, että hän olisi sen ajan kaikki arkipäivät ja yöt siellä, tulisi kotiin vain viikonlopuiksi. Sitä uutista ja mahdollisuutta en sitten ihan niin tyynesti otakaan vastaan.