Pääsiäinen meni, mies oli kotona eikä töissä. Lapset enimmäkseen huitelivat jossain pihoilla. Miehen kanssa katseltiin paljon digiboksin kovalevyltä tallennettuja ohjelmia pois kulkemasta.
Kyllä me sentään pelattiin myös lasten kanssa yksi rundi. Ostettiin Junior Alias, ja sitä siis pelattiin. Ajattelin, että se olis kehittävä peli meidän lapsille. Meillä on meinaan yksi epäkohta, mitä saan aina tolkuttaa: lapset ei kerro tai selitä kovinkaan helposti, mieluummin ne näyttää. Jos jostain toisesta huoneesta kuuluu jotain huudahduksia ja kysyn, mikä nyt, niin harvoin mulle kerrotaan mitään, ennenkuin kysyn kymmenkunta kertaa ja sittenkin mieluummin kiikutetaan mulle jotain näytille tai kutsutaan katsomaan, kuin kerrotaan suusanallisesti. Yksi esimerkki oli tuossa viimeviikon keskiviikkona tai torstaina. Jotain poika sanoi keittiössä välipalaa tehdessään. Kysyin monta kertaa mitä, ja vastaukseksi sain "Ongelma." Kysyin minkälainen ongelma, ja poika kiikuttaa sokerikippoa olohuoneeseen ja sanoo "Kolme murkkua ongelma." Sokerikipossa siis oli kolme muurahaista. Sen olisi voinut kertoa ihan suoraan ja ihan ymmärrettävästi ilman mitään demontraatioita. Ja kyllä poika sen osaa kertoa ihan sanoin, ei vain viitsi.
No, pelattiin siis sitä Aliasta, ja kyllä se selitys Prinsessaltakin jotenkin sujui, sanan tarkkaan lukemisen ja kiellettyjen sanojen käyttämisen kun vielä oppii muistamaan. Sanomattakin on selvää, että minä ja Prinsessa joukkueena hävittiin, HraTee ja Kimpula voittivat. Helpotettiin vielä sen verran, että Prinsessa sai tupla-ajan selittämiskerroillaan.
***
Mun pitää tänään soittaa itselleni se asennusaika tälle viikolle. Kaksi viime yötä olen nähnyt mitä ihmeellisempiä lääkäriunia ja pakko myöntää, että pikkasen jännitän ja ehkä hitusen pelkäänkin.
***
Aamulla mies sitten lähti taas töihin, tällä kertaa pariksi vuorokaudeksi putkeen. Se koematka siis. Se tietää tyhjään sänkyyn kapuamista iltaisin. Vaikkei meillä olekaan tapana nukkua toinen toisissamme kiinni ja meillä on molemmilla omat peitotkin, niin kyllä se kuitenkin on ihan eri, kun tietää sen toisen olevan siinä lähellä kun tietää että joutuu nukkumaan ihan yksin.
***
Ei muuten riitä, että internet, televisio ja mainonta on täynnä tavaraa jolta tarvitsee lastansa suojella. Välillä tosiaan television ohjelmamainoksissakin, ihan lasten hereilläoloaikaan tuntuu olevan vähän turhan uskaliasta pätkää. Mutta tänään oli shokki aika suuri, kun aamulla aikaa säästääkseni lähetin Prinsessan edeltä kävelemään metsätietä päiväkodille päin, kun itse vielä puin sisällä. Siellä metsätiellä sitten tyttöni perässä harppoessani huomasin, että sinne oli joku heittänyt ja repinyt ja tuuli kai sitten levitellyt ympäri tietä jonkin miestenlehden. Naisia Eevan asussa ja pahinta oli keskellä tietä lähikuva yhdynnästä, siis todellakin ihan lähikuva. En jäänyt keräämään niitä pois, ei ollut aikaa, mutta kauhuissani mietin, että ei kai Prinsessa niitä kovin tarkkaan katsonut. Ei ainakaan kysellyt tai sanonut niistä mitään, kun saavutin hänet mäen alapäässä.
Kyllä me sentään pelattiin myös lasten kanssa yksi rundi. Ostettiin Junior Alias, ja sitä siis pelattiin. Ajattelin, että se olis kehittävä peli meidän lapsille. Meillä on meinaan yksi epäkohta, mitä saan aina tolkuttaa: lapset ei kerro tai selitä kovinkaan helposti, mieluummin ne näyttää. Jos jostain toisesta huoneesta kuuluu jotain huudahduksia ja kysyn, mikä nyt, niin harvoin mulle kerrotaan mitään, ennenkuin kysyn kymmenkunta kertaa ja sittenkin mieluummin kiikutetaan mulle jotain näytille tai kutsutaan katsomaan, kuin kerrotaan suusanallisesti. Yksi esimerkki oli tuossa viimeviikon keskiviikkona tai torstaina. Jotain poika sanoi keittiössä välipalaa tehdessään. Kysyin monta kertaa mitä, ja vastaukseksi sain "Ongelma." Kysyin minkälainen ongelma, ja poika kiikuttaa sokerikippoa olohuoneeseen ja sanoo "Kolme murkkua ongelma." Sokerikipossa siis oli kolme muurahaista. Sen olisi voinut kertoa ihan suoraan ja ihan ymmärrettävästi ilman mitään demontraatioita. Ja kyllä poika sen osaa kertoa ihan sanoin, ei vain viitsi.
No, pelattiin siis sitä Aliasta, ja kyllä se selitys Prinsessaltakin jotenkin sujui, sanan tarkkaan lukemisen ja kiellettyjen sanojen käyttämisen kun vielä oppii muistamaan. Sanomattakin on selvää, että minä ja Prinsessa joukkueena hävittiin, HraTee ja Kimpula voittivat. Helpotettiin vielä sen verran, että Prinsessa sai tupla-ajan selittämiskerroillaan.
***
Mun pitää tänään soittaa itselleni se asennusaika tälle viikolle. Kaksi viime yötä olen nähnyt mitä ihmeellisempiä lääkäriunia ja pakko myöntää, että pikkasen jännitän ja ehkä hitusen pelkäänkin.
***
Aamulla mies sitten lähti taas töihin, tällä kertaa pariksi vuorokaudeksi putkeen. Se koematka siis. Se tietää tyhjään sänkyyn kapuamista iltaisin. Vaikkei meillä olekaan tapana nukkua toinen toisissamme kiinni ja meillä on molemmilla omat peitotkin, niin kyllä se kuitenkin on ihan eri, kun tietää sen toisen olevan siinä lähellä kun tietää että joutuu nukkumaan ihan yksin.
***
Ei muuten riitä, että internet, televisio ja mainonta on täynnä tavaraa jolta tarvitsee lastansa suojella. Välillä tosiaan television ohjelmamainoksissakin, ihan lasten hereilläoloaikaan tuntuu olevan vähän turhan uskaliasta pätkää. Mutta tänään oli shokki aika suuri, kun aamulla aikaa säästääkseni lähetin Prinsessan edeltä kävelemään metsätietä päiväkodille päin, kun itse vielä puin sisällä. Siellä metsätiellä sitten tyttöni perässä harppoessani huomasin, että sinne oli joku heittänyt ja repinyt ja tuuli kai sitten levitellyt ympäri tietä jonkin miestenlehden. Naisia Eevan asussa ja pahinta oli keskellä tietä lähikuva yhdynnästä, siis todellakin ihan lähikuva. En jäänyt keräämään niitä pois, ei ollut aikaa, mutta kauhuissani mietin, että ei kai Prinsessa niitä kovin tarkkaan katsonut. Ei ainakaan kysellyt tai sanonut niistä mitään, kun saavutin hänet mäen alapäässä.
Kommentit