Tmää vakitutaa vraamtsi ertitiän tpyrelätä, aikanin mnisuta istetsnäi, mtuta pkako koeklila.

Niän elien Ntaioanl Goergaifclila "miaonkesn" jsosa satonitin eteti snajeon miuedn krijianetn jräejskytslelä ole mrektiytsä knuahn esnimäinmen ja vmiienien krjiian oavt okiella piakolilaan, niin sliti imhnien oasa lkuea sen okiein. Hlauisn tetstaa tmään. Smuoenkliesesä se aniaikn tnuutu ätyltölämtä viätetleä. Sen egnnalninkliesien teskitn sian ktuieknin leututa ja ymämsrin kakien.

Avraktaapa kiukna viakaea oknaan krijitotaa kookjaan niän vrääin?

Kokeilu elikkäs testi

Tämä vaikuttaa varmasti erittäin typerältä, ainakin minusta itsestäni, mutta pakko kokeilla.

Näin eilen National Geograficilla "mainoksen" jossa sanottiin ettei sanojen muiden kirjainten järjestyksellä ole merkitystä, kunhan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat oikeilla paikoillaan, niin silti ihminen osaa lukea sen oikein. Halusin testata tämän. Suomenkielessä se ainakin tuntuu älyttömältä väitteeltä. Sen englanninkielisen tekstin sain kuitenkin luettua ja ymmärsin kaiken.

Arvatkaapa kuinka vaikeaa olikaan kirjoittaa kokoajan noin väärin?

***

No, osasiko kukaan lukea tuota väärinkirjoitettua? Viimeiset lauseet väärin ja oikein kirjoitetuissa eivät ole täsmälleen samat, aikamuoto eri ja korjatussa viitataan virheelliseen kirjoitukseen. Tosiaan se "mainos" oli mielenkiintoinen. Siinä oli jokaisen sanan (joissa mahdollista) kirjaimet sekaisin (ainakin jossain määrin, ei välttämättä yhtä sekaisin kuin minun yrityksessäni) ja silti ymmärsin sen täysin. Jos rupeasin itse lukeamaan suomenkieltä joka on noin väärin kirjoitettu kuin itse kirjoitin, mulla menis hermot, en usko että saisin tolkkua lainkaan.