Kävimme liikunnanopettajan juttusilla. Vaikuttaa erittäin mukavalta, täysipäiseltä ja reilulta. Enkä usko että on kyse henkilökemioista. Opettajan näkemys oli se, että Kimpulalla on "puutteita" sosiaalisten tilanteiden kohtaamisessa. Muilla tunneilla menee suhteellisen hyvin ihan sen takia, että siellä toimitaan oman pulpetin takana, ei kohdata muita oppilaita samalla tavalla. Kipulalla on esittämisen tarve, hakee huomiota. Sen huomaa yleensä silloin jos meille tulee vieraitakin, heti ruvetaan esittämään huonolla tavalla, haetaan kaikkien huomiota ja halutaan olla aina huomion keskipisteenä. Miten ihmeessä sen karsii? Opettaja oikein hämmästyi, kun kerroimme, että poika harrastaa koulun liikuntakerhon lisäksi sählyä ja partiota, sosiaalisia tilanteita siis. Jollei tuollaiset harrastukset opeta sosiaalista kanssakäymistä, niin miten se pitäisi pojalle sitten opettaa?

Opettaja painotti sitä, että hän ei vaadi muuta kuin yritystä. Että oikeasti yrittää ja osallistuu. Parhaansa yrittämällä tuossa koulussa saa kuulemma aina liikunnasta kasin. Tällä hetkellä pojan aktiivisuus ja yritys liikuntatunneilla on puhdas nelonen. Ja että hän ei epäile pojan liikunnallisia taitoja ollenkaan.

Tästä edetään niin, että opettajalta tulee minulle sähköpostilla palautetta aina, jos menee erityisen hyvin tai jos menee huonosti. Jotta tiedämme missä mennään ja voimme keskustella siitä kotona. Pitää jatkaa keskustelua pojan kanssa vielä iltapäivällä. Ja HraTeekin saa luvan jutella, josko poika avautuisi syistä paremmin isälleen. Yksi, mikä oikeasti on meidän perheessä melko nurinkurista, on se, että minä saan hoitaa lähestulkoon yksin kaiken kurinpidollisen puolen, etenkin keskustelupuolen. Tarttis varmaan keskustella ihan aikuistenkin kesken tästä yleisestä kodin järjestyksestä ja toiminnasta.