Menin yhdentoista jälkeen - puolilta päivin päiväunille. Heräsin ehkä vartti - kaksikymmentä minuuttia sitten siihen että ovikello soi. Kimpula - ei kukaan sen kummempi. Tuli siis koulusta (ei kanna avaimiaan mukana kuin ainoastaan silloin kun on pyörällä, olenhan kotona). Olo on edelleen ihan tööt. Voisin jopa kuvitella nukkuvani vielä.
Varsinkin, kun nukkuessani mun Googlen etusivulleni oli tapahtunut jotain. Se oli resetoitunut alkutilaan, ja ei se edes antanut sitten muokata itseään näköisekseni. Toivottavasti on kyseessä jokin tilapäinen häriö, joka korjaantuu itsellään, ja rakas etusivuni palaa entiselleen. En jaksaisi haalia kaikkia takaisin sille sivulle. Se etusivu oli minun porttini nettiin. Sieltä näin suoraan, onko mulle tullut sähköpostia tai onko lukemiini blogeihin tullut uusia kirjoituksia. Siellä oli tärkeimmät useiten käyttämäni linkit. Tämähän on kuin jonkinsortin painajainen konsanaan. Ehkä herään kohta uudestaan, siihen kun poika oikeasti tulee koulusta.
***
Edit monta tuntia myöhemmin.
Itku ja hampaiden kiristys sentään. Mun Googlen etusivu ei ole palannut ennalleen, ja aina kun yritän muokata sitä mieleisekseni, hetken päästä se on taas resetoitunut alkutilaan. PRRRRRRRKLE! Sama resetoituminen on tapahtunut pojan etusivulle. Miehen etusivu on pysynyt entisellään, onnekas pirulainen.
Tämän illan puuhiin kuului myöskin reilun tunnin soitteluputki. En laskenut kuinka monta kertaa valitsin numeron yhteensä. Jossain vaiheessa mies liittyi soitteluyrityksiin: hän soitteli yhteen, minä toiseen numeroon. Varattu - varattu - varattu - "töööt, tööt, tavoittelemasi henkilö puhuu toista puhelua... tööt, tööt, tööt, ...astaaja on täynnä" - varattu - varattu - "tööt - tööt...." - varattu - jne... Ai miksikö? Piti ilmoittaa poika Kymppileirille. Mies pääsi lopulta läpi, ja poika ilmeisesti mahtui vielä mukaan.
Varsinkin, kun nukkuessani mun Googlen etusivulleni oli tapahtunut jotain. Se oli resetoitunut alkutilaan, ja ei se edes antanut sitten muokata itseään näköisekseni. Toivottavasti on kyseessä jokin tilapäinen häriö, joka korjaantuu itsellään, ja rakas etusivuni palaa entiselleen. En jaksaisi haalia kaikkia takaisin sille sivulle. Se etusivu oli minun porttini nettiin. Sieltä näin suoraan, onko mulle tullut sähköpostia tai onko lukemiini blogeihin tullut uusia kirjoituksia. Siellä oli tärkeimmät useiten käyttämäni linkit. Tämähän on kuin jonkinsortin painajainen konsanaan. Ehkä herään kohta uudestaan, siihen kun poika oikeasti tulee koulusta.
***
Edit monta tuntia myöhemmin.
Itku ja hampaiden kiristys sentään. Mun Googlen etusivu ei ole palannut ennalleen, ja aina kun yritän muokata sitä mieleisekseni, hetken päästä se on taas resetoitunut alkutilaan. PRRRRRRRKLE! Sama resetoituminen on tapahtunut pojan etusivulle. Miehen etusivu on pysynyt entisellään, onnekas pirulainen.
Tämän illan puuhiin kuului myöskin reilun tunnin soitteluputki. En laskenut kuinka monta kertaa valitsin numeron yhteensä. Jossain vaiheessa mies liittyi soitteluyrityksiin: hän soitteli yhteen, minä toiseen numeroon. Varattu - varattu - varattu - "töööt, tööt, tavoittelemasi henkilö puhuu toista puhelua... tööt, tööt, tööt, ...astaaja on täynnä" - varattu - varattu - "tööt - tööt...." - varattu - jne... Ai miksikö? Piti ilmoittaa poika Kymppileirille. Mies pääsi lopulta läpi, ja poika ilmeisesti mahtui vielä mukaan.
Kommentit