Semifinaaliin mentiin ratikalla ja viisujunalla. Junassa pääsi jo mukavasti viisutunnelmaan. Oltiin areenalla aika tasan yhdeksältä, kun Club for Five esiintyi. En tosin nähnyt kuin ainoastaan yhden kipaleen, koska päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja käydä siinä välissä vessassa, ennenkuin olisi pahin ruuhka. Ennen varsinaista semifinaalin alkua otettiin myös yhdet siiderit ja syötiin puoliksi yksi annos lohkoperunoita oltiin syöty viimeksi kolmen-neljän välillä.
Salissa oli isoja tyhjiä alueita, eikös sen pitänyt olla loppuunmyyty. Kilpailijoista ei oikein tiennyt mikä on mikä maa (kun ei aiemmin oltu niitä opeteltu ulkoa) koska näyttö josta näki saman mitä televisiokatsojat näki oli meihin katsoen ikävän vinossa, joten itse en hyvin saanut luettua, mikä esitys oli minkäkin maan joten tulosten jälkeenkään en oikein tiennyt, oliko omat suosikkini päässeet jatkoon vai ei.
Istuin oli epämukava, yhdessä vaiheessa oli pakko nousta jaloittelemaan. Mutta koska en tahtonut menettää mitään, seisoin ja katsoin hetken aikaa. Välillä valonheittäjät paistoivat suoraan silmiin ja häikäisivät. Ja olin myös liian väsynyt, jotta olisin saanut nautittua koko tilaisuudesta täysipainoisesti. Meinasin nukahtaa välillä. Lauantaina pitää mennä paikalle paremmin levänneenä (eikä saa juoda siideriä ennen showta, sekin väsyttää). Niin, ja mulla meinas palaa käämit, kun jossain meidän takana joku urpo huusi joka hemmetin postikortin jälkeen "Hyvä Suomi!", paitsi yhdessä kohtaa (sen postikortin jälkeen, joka tuli ennen sitä ihmeen punaista silmukkahäkkyrää) "Hyvä Lappi!" Toivottavasti se tyyppi ei ole missään meidän lähellä Finaalissa lauantaina.
Mutta kaikenkaikkiaan ihan jees kokemus. Lauantailta kuitenkin odotan hieman enemmän, ja lauantaina pitää muistaa ottaa ne kiikaritkin mukaan. Ja odotan myös sitä, että kotona saan katsoa miltä semifinaali ja finaali näyttivät televisiosta katsottuina, jollei digiboksi ole päättänyt reistailla juuri nyt ja jättää ne tallentamatta.
Semifinaalin jälkeen sitten Viisujunalla Helsingin rautatieasemalle, oli ihan piukassa muuten. Ennen kun juna tuli, se tuli, mutta se seisoi siinä ensin kauan eikä päästänyt sisään koska sen piti mennä huoltoraiteelle jotta se voi lähteä takaisinpäin. Ulkomaalaiset olivat ihan ihmeissään, ja kun juna lähti tyhjänä sinne huoltoraiteelle, niin joku totesi: "Finland - one point". Mä kun olen tällainen idiootti tuppisuu, niin en uskaltanut ja kehdannut avata suutani, ja kertoa mistä on kyse, kun kukaan ei sitä multa henk.koht kysynyt.
Yö huipentui lähes kahden kilometrin patikkamatkaan rautatieasemalta hotellille, jalat armoa huutaen, päkijät ennen kaikkea. Voitte ehkä kuvitella kuinka suuri helpotus oli perille päästyä riisua kengät ja myös inhat hiertävät epämukavat rintaliivit...
Tää oli tällainen tynkä kertomus. Nyt ei jaksa eikä ehdi miettiä pidempään. Tarkoitus ois ainakin käydä vilkaisemassa miltä viisukylä (vai mikä lie viralliselta nimeltään onkaan) näyttää näin päivällä. Käveltiin yöllä sen läpi hotellille kävellessä, joten kovin kaukana se ei ole. Siis se paikka missä jokaisella maalla on oma esittelykoppinsa tms.
Salissa oli isoja tyhjiä alueita, eikös sen pitänyt olla loppuunmyyty. Kilpailijoista ei oikein tiennyt mikä on mikä maa (kun ei aiemmin oltu niitä opeteltu ulkoa) koska näyttö josta näki saman mitä televisiokatsojat näki oli meihin katsoen ikävän vinossa, joten itse en hyvin saanut luettua, mikä esitys oli minkäkin maan joten tulosten jälkeenkään en oikein tiennyt, oliko omat suosikkini päässeet jatkoon vai ei.
Istuin oli epämukava, yhdessä vaiheessa oli pakko nousta jaloittelemaan. Mutta koska en tahtonut menettää mitään, seisoin ja katsoin hetken aikaa. Välillä valonheittäjät paistoivat suoraan silmiin ja häikäisivät. Ja olin myös liian väsynyt, jotta olisin saanut nautittua koko tilaisuudesta täysipainoisesti. Meinasin nukahtaa välillä. Lauantaina pitää mennä paikalle paremmin levänneenä (eikä saa juoda siideriä ennen showta, sekin väsyttää). Niin, ja mulla meinas palaa käämit, kun jossain meidän takana joku urpo huusi joka hemmetin postikortin jälkeen "Hyvä Suomi!", paitsi yhdessä kohtaa (sen postikortin jälkeen, joka tuli ennen sitä ihmeen punaista silmukkahäkkyrää) "Hyvä Lappi!" Toivottavasti se tyyppi ei ole missään meidän lähellä Finaalissa lauantaina.
Mutta kaikenkaikkiaan ihan jees kokemus. Lauantailta kuitenkin odotan hieman enemmän, ja lauantaina pitää muistaa ottaa ne kiikaritkin mukaan. Ja odotan myös sitä, että kotona saan katsoa miltä semifinaali ja finaali näyttivät televisiosta katsottuina, jollei digiboksi ole päättänyt reistailla juuri nyt ja jättää ne tallentamatta.
Semifinaalin jälkeen sitten Viisujunalla Helsingin rautatieasemalle, oli ihan piukassa muuten. Ennen kun juna tuli, se tuli, mutta se seisoi siinä ensin kauan eikä päästänyt sisään koska sen piti mennä huoltoraiteelle jotta se voi lähteä takaisinpäin. Ulkomaalaiset olivat ihan ihmeissään, ja kun juna lähti tyhjänä sinne huoltoraiteelle, niin joku totesi: "Finland - one point". Mä kun olen tällainen idiootti tuppisuu, niin en uskaltanut ja kehdannut avata suutani, ja kertoa mistä on kyse, kun kukaan ei sitä multa henk.koht kysynyt.
Yö huipentui lähes kahden kilometrin patikkamatkaan rautatieasemalta hotellille, jalat armoa huutaen, päkijät ennen kaikkea. Voitte ehkä kuvitella kuinka suuri helpotus oli perille päästyä riisua kengät ja myös inhat hiertävät epämukavat rintaliivit...
Tää oli tällainen tynkä kertomus. Nyt ei jaksa eikä ehdi miettiä pidempään. Tarkoitus ois ainakin käydä vilkaisemassa miltä viisukylä (vai mikä lie viralliselta nimeltään onkaan) näyttää näin päivällä. Käveltiin yöllä sen läpi hotellille kävellessä, joten kovin kaukana se ei ole. Siis se paikka missä jokaisella maalla on oma esittelykoppinsa tms.
Kommentit