Vihdoin ja viimein muhun iski jokin vimma taas pitkästä aikaa. Eilen ja tänään olen lähinnä käynyt läpi ison osan lapsille pieneksi jääneistä vaatteista periaatteella myydään - lahjoitetaan... Eilen lähti jo monta kassillista keräyslaatikoihin, vielä on osa viemättä ja lisää tulee sitä mukaa kun ehdin ja pääsen kaikkiin vaatevarastoihin käsiksi. Silti jäi vielä monta kassillista ihan myytäväksikin, jos ensi viikonloppuna saisi vietyä niitä jo myyntiin (eli loppuviikosta täytyy käydä vaatteita uudestaan läpi, hinnoittelua varten). Sain yhden meidän makuuhuoneen yläkaapin tyhjäksi (siellä oli kolme kassillista lastenvaatteita), sinne siirtyy olohuoneesta laatikkotilaa viemästä meidän VHSiä. (Niitä ei katsella enää, mutta niistä ei voi hankkiutua eroon, ennenkuin ne on selvittänyt, mitä niissä on ja onko niissä jotain mitä ehdottomasti halua siirtää DVD:lle. Ja videonauhuri on meidän makuuhuoneessa, joten sitten kun on aikaa ja viiteliäisyyttä ruveta käymään niitä läpi, ne on siellä lähellä, voi ottaa yhden kasetin kerralla tarkasteluun.) VHSiltä vapautuvat laatikot tulee sitten muuhun tähdellisempään käyttöön, kuten askartelutarvikkeille papereille jne. Yhden olohuoneen kaapinkin sain eilen tyhjäksi, kun siirsin meidän C-kasetit kotilaatikoihin korkean kaapin päälle säilöön. Se kaappi menee myös askartelutarvikkeille.

Vakaa tarkoitus olisi tässä kesäkuun aikana saada tää meidän huusholli uuteen uskoon ja kunnon järjestykseen niin, että kaikella olisi oma paikkansa ja järjestyksen ylläpitäminen olisi helpompaa. Siihen sisältyy se, että pitää hankkiutua kaikesta mahdollisesta ylimääräisestä eroon. Niinkuin kaikista lasten pienistä vaatteista. Joidenkin vaatteiden kohdalla sydäntä puristaa, osasta oli ihan helppo luopua. Ja tietenkin sitten pienen pienen osan (ehkä kaikkiaan äitiyspakkauslaatikollisen) aion säästää ihan muistoina. Mm. Kimpulan ihka ensimmäisen tonttupuvun ja ensiaskelkengät, jotain ihania pikkuisia tyttövauvan hepeneitä jne.

Olen päätynyt siihen tosiasiaan, että 99 prosenttisella varmuudella meidän lapsilukumme on tässä. Vaikka se kolmas oli pitkään toiveena ja jopa yrityksen alla, niin minä en enää nuorene. Toiseksi, noiden kahdenkin kasvattamisessa kunnon kansalaisiksi on iso työ. Kolmanneksi, nautin kuitenkin siitä, että lapset on jo noin isoja, voidaan käydä yhdessä elokuvissa, heidät voi ottaa melkein kaikkeen ja kaikkialle mukaan, jospa saataisiin kunnolla matkusteltuakin niin että kaikki saa siitä kunnolla jotain irti ja nauttii siitä. Neljänneksi, ei mene kovin monta vuotta siihen, että me vanhemmat päästään ihan kahdestaan jonnekin, vaikka elokuviin kahdestaan, niin että lapset pärjäävät yksin keskenään jonkin aikaa ilman lapsenvahtia.

Niin, mutta, vimman pariin puurtamaan. Nyt vain kaikki sormet ja varpaat ristiin ja peukut pystyyn jotta tämä vimma on tarpeeksi pitkäikäinen, että kunnon tuloksia syntyy ja näkyy.