Marikan innoittamana Googlasin vanhoja koulukavereita, niitä joiden nimet sain muistettua mieleeni. Yksi löydös pysäytti. Ruotsissa on Till Minne Av .se sivusto, sinne oli erään entisen hyvän kaverini (itseasiassa niihin kouluaikoihin parhaan kaverini) äiti lisännyt muistosivun tyttärelleen, tälle koulukaverilleni. Kyseinen koulukaverini oli menehtynyt jo 11 vuotta sitten - miksi, se ei sivuilta selvinnyt (sairaus, onnettomuus tms.).  Sytytin hänelle kynttilän.

Hän oli kaimani, meitä oli siihen aikaan aina kolme samannimistä tyttöä samalla luokalla. Yksi meistä kun lähti pois, tuli uusi tilalle (en kuitenkaan usko, että minun lähtöni jälkeen enää ehti sille luokalle uutta samannimistä tulla). Muistan kun nyt muistelemani kaiman edeltäjän poismuuton jälkeen opettaja ilmoitti, että saamme uuden luokkakaverin. Opettaja kirjoitti hänen nimensä taululle ja muistan luokan suuren vastustuksen - ei taas samannimistä. Uuden tytön sukunimi oli suoraan yhden karamellin nimi.

Meistä tuli pian kaverit, vierailimme toistemme luona, vaikka asuimme aika kaukana toisistamme. Voi kunpa muistaisin enemmän. Kuitenkin hänen kanssaan me löysimme kerran koulun jälkeen kaksi hylättyä kissanpentua bussipysäkin takaa. Minä otin toisen ja hän toisen mukaan kotiin. Minä en saanut pitää kissaa, se lahjoitettiin pian pois. Kaverini sai muistaakseni pitää kissan.

Muutettuani Suomeen, kirjoittelimme jonkin aikaa ja hän kävi kerran Turussa. Sitten pian yhteydet katkesivat.

Kaimani ja kaverini muistolle, lepää rauhassa missä lienetkin.