Tervehdys. Kotona ollaan, viime yönä kotiuduttiin. Piti nukkua pitkään, mutta enpä sitten saanut enää unta aamukymmenen jälkeen. Prinsessa heräili hieman mun jälkeeni, mies heräsi juuri äsken ja poika nukkuu ilmeisesti edelleen. Pitää varmaan herättää poika ihan kohta, ettei sitten kuku ensiyötä.
Ei sitten tullut sieltä matkanpäältä enempää raportoitua, kun se Mc Donaldsin wifikin oli toiminnaltaan vähän oikukas, eikä paljonkaan luppoaikaa jäänyt muutenkaan.
Matka oli onnistunut, muutamaa pikkuseikkaa ja yhtä vähän isompaa viimehetken harmittavaista tapahtumaa lukuunottamatta. Kuvia tuli valtaisa määrä, niitä myöhemmin Sanattoman puolella. Katsotaan jos laitan jotain videokuvaakin jonnekin näytille myöhemmin. Sitäkin tuli ihan kiva määrä.
Mutta nyt, olkaapa hyvä (klo 17.55 pieni korjaus tekstiin, kun muisti pikkasen petti ja puhuin läpiä päähäni):
Aamulla pääsimme lähtemään parikymmentä minuuttia suunniteltua myöhemmin, mutta olimme varautuneet pieniin viivytyksiin. Aamukin oli sujunut suuremmitta riidoitta, mitä nyt lapset eivät oikein onnistuneet äänensä säätelemisessä ja sai toistuvasti hyssytellä, jotteivät olisi herättäneet naapureita.
Vähän puolen matkan jälkeen pysähdyimme juomaan kahvit, teet ja mehut. Lentokentällä oltiin juuri sopivaan aikaan, ei tarvinnut odotella koneeseen pääsyäkään. Tässä vaiheessa poika aloitti ensimmäisen kiukkukohtauksen siitä, että olisi halunnut ikkunapaikalle.
Lento lähti hieman myöhässä, mutta laskeutumisaika ei juurikaan heittänyt alkuperäisestä tiedosta. Itse lento sujui joutuisasti, ei ehtinyt juurikaan pitkästyä, kun iso osa lennosta meni syömiseen ja juomiseen. Ensin tuli aamupala joka oli jonkinmoinen juusto ja kasvistäytteinen ohukainen, jogurttia, appelsiinimehua ja oliko siinä vielä leivänsiivukin, niin ja tietty kahvia tai teetä. Jonkun ajan kuluttua tarjoiltiin juotavaa.
Jo lentokentällä alkoi sitten jonotus. Ensin jonotettiin naistenvessaan. Vessareissussa meni niin kauan, että meidän matkatavarat oli otettu jo hihnalta pois, kun päästiin niin pitkälle. Seuraava jonotus oli Disneylandin bussiin. Ja kun vihdoin pääsimme bussiin, saimme hajapaikat. Lapset istuivat takapenkillä kahdestaan, HraT muutama penkkirivi eteenpäin yksin ja minä vielä pari riviä edempänä. Tällä matkalla lapset taas osoittivat kuinka vaikeaa heidän on käyttäytyä nätisti, varsinkaan yhdessä.
Yhdentoista jälkeen bussi saapui hotelleille. Ennen meidän hotellia (Disney Hotel Cheyennea) bussi pysähtyi Newport Bay, Sequoia Lodge ja Santa Fe hotelleilla. Kello lähenteli jo puoltapäivää, kun siirryimme jonottamaan respaan. Jono oli ihan kiitettävän pitkä. Lopulta kuitenkin saimme lippumme ja lappumme (kuten puistoliput, Buffalo Bill's Wild West Shown liput ja aamiaisliput: torstaille hotellille, perjantaille klo 8.15 Fantasylandissa ja taas lauantaille hotellissa. Seuraavaksi järjestelimme matkatavaroita uusiksi ja jätimme niistä suurimman osan säilytykseen.
Ilmeisesti jännitys ja matkastressi purkautui mulle päänsärkynä, joka pian jo sai migreenin kaltaisia piirteitä, kun voin jopa pahoin. Nälkäkin alkoi jo olla. Kävimme hotellin myymälässä ja vaikka siellä olisi ollut kaikkea kivaa hiplattavaa, en päänsäryltäni jaksanut keskittyä niihin. Myymälästä ostimme mm. juotavaa ja suklaalevyn ja hotellin sisäpihalle päästyämme istuin penkille, otin päänsärkylääkkeen, join ja söin pari palaa suklaata. Katselimme hieman pihaa ja otimme valokuvia.
Pian kuitenkin suuntasimme joenrantatietä pitkin, rauhalliseen tahtiin ohi muiden hotellien ja Lake Disneyn Disney Villageen, jossa kävimme McDonaldsissa syömässä. Ruokailun jälkeen suuntasimmekin jo Disneyland Parkiin ja koska paraati oli piakkoin alkamassa, eikä siitä syystä Main Streetin rautatieasemalla ollut pahaa jonoa, päätimme ottaa junan Frontierlandiin. Jono etenikin ihan mukavasti, kunnes rupesi tapahtumaan outoja. Ensin tyhjennettiin yksi, sitten toinen osasto yhdestä vaunusta. Odottelivat ja ihmettelivät siinä jotain. Vähän ajan päästä tyhjensivät jo kaksi viimeistä vaunua. Meni vielä hetki, kunnes juna lähti liikkeelle, mutta se siirtyikin vain hiukan eteenpä. Siinä junan siirtyessä näimme, että toiseksi viimeisen vaunun yhdessä osastossa oli yksin joku muovikassi. Pelkäsivät ja varautuivat ilmeisesti pahimpaan. Meni jonkin aikaa, kunnes paikalle tuotiin koira (pommikoira?) haistelemaan kassia. Ilmeisesti koira ei haistanut mitään epäilyttävää, sillä pian kassi kannettiin pois, juna peruutti paikoilleen ja pian päästettiin lisää ihmisiä junaan. Moni junassa istuva oli kyllästynyt odotteluun ja lähtenyt junasta joten junassa oli hyvin tilaa. Mekin pääsimme kyytiin. Jostain syystä juna ei vieläkään päässyt heti lähtemään ja lisää ihmisiä kyllästyi odotteluun. Mutta me odotimme kärsivällisesti. Ja lähtihän se juna vihdoin.
Frontierlandiin päästyämme oli the Tarzan Encounter juuri alkanut Chapparal Theatressa, joten meidän täytyisi mennä seuraavaan näytökseen (vaikka siinä vaiheessa vielä ohikulkijoita viittoiltiin sisään - hiljainen näytös kun oli samaan aikaan paraatin kanssa – me kuitenkin haluttiin nähdä se alusta loppuun). Menimme Pochontas Indian Villageen joka on lasten leikkialue, jossa Prinsessa sai leikkiä hetken vapaasti. Kimpula oli jo leikkipaikkaan liian vanha (mikä aina aiheuttaa pienoista pettymystä pojassa). Leikkipaikalta suuntasimme Tarzan -näytöksen jonoon. Jono ei vielä ollut mitenkään valtaisa, mutta sisälle ei vielä päässyt vähään aikaan, joten sen takia jouduttiin jonottamaan jonkin aikaa.
Jonotus kuitenkin oli täysin sen arvoista. Tarzan show oli vaikuttava. Lähinnä siis akrobaattiesitys: liaaneissa roikkumista (äärettömän monipuolista roikkumista), trampoliinihyppyjä ja voltteja ynnä muuta, kaikki Disneyn Tarzan -elokuvan iki-ihanan musiikin siivittämänä. Silmätkin kostuivat.
Tarzanin jälkeen haettiin Fast Passit (kaikille) Big Thunder Mountainiin ja mentiin sitten jokilaivoihin (tai siis jokilaivaan, kun toinen on telakalla), niihin ei viime kesänä päästy, ei jostain syystä kulkenut niinä päivinä kun me liikuttiin Frontierlandissa. Jokilaiva oli leppoisaa menoa hienoissa maisemissa, tosin en saanut siitä ihan kaikkea nautintoa irti, sillä olin päättänyt videoida sen, joten sen mitä näin, näin lähinnä videokameran näytöltä.
Sitten kummitustaloon (Phantom Manoriin). Ei liian pelottava tänäkään vuonna. Nyt myös käytiin katsastamassa hautausmaata ajelun jälkeen. Kummitusten jälkeen oli vielä aikaa katsastaa Legends of the Wild West (pienimuotoinen läpikäveltävä "linnoitus" rakennettu ja lavastettu villin lännen tyyliin) ennen kuin piti palata käyttämään Fast Passit.
Olin kokoajan empinyt, kerännyt rohkeutta siihen vuorivuoristorataan (kuten Prinsessa sitä nimittää), mutta päätin kuitenkin uskaltautua muiden kanssa kyytiin. Oli se aika menoa, kiljuin ja pelkäsin osan matkaa, Prinsessavieressäni takana HraTeen vieressä myös kiljuu (vaikka hän oli kokenut sen jo viimevuonna), mutta selvittiin hengissä. Totesin tässä vaiheessa, että hurjempaan en kyllä uskaltaisi. Ostettiin kuva muistoksi ajelulta, kuvassa taidan huutaa, mutta ilme on enemmän riemastunut kuin kauhuisa.
Big Thunder Mountainin jälkeen olimmekin jo nähneet kaiken Frontierlandista ja suuntasimme Main Streetille. Ostimme isot jäätelöt (Ben&Jerry's jäätelöä - kas sitä saa Suomestakin, en ennen tiennyt - eikun Valintataloon tai Makuuniin ostoksille) Gibson Girl jäätelöravintolasta. Meidän myyjä oli aika tumpelo pallojentekijä, mutta jäätelö oli hyvää. Cookie Dough ai ai nami nam. Piece of Cake oli tosiaan kuin mansikkajuustokakkua, mielestäni enemmän juustokakun makuinen kuin uusien Classic puikkojen juustokakku –maku. Mulla oli kolmaskin maku, en nyt muista mikä, joku toffee tai kinuskityylinen, hyvä sekin, mutta enemmän kuitenkin tavanomaisempi näin suomalaisesta näkökulmasta.
Katselimme läpi vielä Discovery Arcaden mutta sen jälkeen suuntasimme jo hotellille, nyt ihan niillä ilmaisilla busseilla.
Saatiin hotellihuone ihan päärakennuksen viereisestä talosta, talo 18, Wyatt Earp, toisesta kerroksesta. Hotellihuone oli ihan mukava ja siisti, tosin ei koolla pilattu. Sieltä löytyi piironki, pieni kaappi, parisänky (hiukan turhan korkea, mun piti oikein "kiivetä" sille istumaan, mutta ihan mukava nukkua – samanlainen oli viimevuonna siellä mökissä) jossa tuplapeitto (ei niin kiva, ollaan totuttu nukkumaan kumpikin omien peittojen kanssa), yöpöydät, kerrossänky (jonka kaide piti kyllä kamalaa ääntä jos sitä tönäisi), televisio, vedenkeitin, peili ja kattotuuletin. Prinsessan lukulamppu oli palanut (tai jostain muusta syystä ei toiminut), mutta eipä sitä juuri tarvittu. Pistorasioita oli näkyvillä huoneen puolella vain yksi, sekin periaatteessa vedenkeittimelle. Kun kaappia hieman siirsi, löytyi sieltä vielä yksi ja vessassa oli yksi. Onneksi meillä oli eurohaarottaja mukana, sillä meillä oli akkulatureita, puhelinten latureita sun muita mihin tarvittiin virtaa, ja yleensä vain ilta ja yö aikaa latailla ja siirrellä kuvia ja videoita.
Tänä ensimmäisenä iltana asetuttiin huoneeseen, purettiin hieman laukkuja ja mies siirteli valokuvat ja videot ja laittoi lataukseen akut sun muut. Nukkumaan päästiin vasta myöhään, vaikka hotellilla oltiin melko inhimilliseen aikaan.
***
Lisää raporttia sitä mukaa kun saan kirjoitettua.
Ei sitten tullut sieltä matkanpäältä enempää raportoitua, kun se Mc Donaldsin wifikin oli toiminnaltaan vähän oikukas, eikä paljonkaan luppoaikaa jäänyt muutenkaan.
Matka oli onnistunut, muutamaa pikkuseikkaa ja yhtä vähän isompaa viimehetken harmittavaista tapahtumaa lukuunottamatta. Kuvia tuli valtaisa määrä, niitä myöhemmin Sanattoman puolella. Katsotaan jos laitan jotain videokuvaakin jonnekin näytille myöhemmin. Sitäkin tuli ihan kiva määrä.
Mutta nyt, olkaapa hyvä (klo 17.55 pieni korjaus tekstiin, kun muisti pikkasen petti ja puhuin läpiä päähäni):
1. päivä (11.7.2007)
Aamulla pääsimme lähtemään parikymmentä minuuttia suunniteltua myöhemmin, mutta olimme varautuneet pieniin viivytyksiin. Aamukin oli sujunut suuremmitta riidoitta, mitä nyt lapset eivät oikein onnistuneet äänensä säätelemisessä ja sai toistuvasti hyssytellä, jotteivät olisi herättäneet naapureita.
Vähän puolen matkan jälkeen pysähdyimme juomaan kahvit, teet ja mehut. Lentokentällä oltiin juuri sopivaan aikaan, ei tarvinnut odotella koneeseen pääsyäkään. Tässä vaiheessa poika aloitti ensimmäisen kiukkukohtauksen siitä, että olisi halunnut ikkunapaikalle.
Lento lähti hieman myöhässä, mutta laskeutumisaika ei juurikaan heittänyt alkuperäisestä tiedosta. Itse lento sujui joutuisasti, ei ehtinyt juurikaan pitkästyä, kun iso osa lennosta meni syömiseen ja juomiseen. Ensin tuli aamupala joka oli jonkinmoinen juusto ja kasvistäytteinen ohukainen, jogurttia, appelsiinimehua ja oliko siinä vielä leivänsiivukin, niin ja tietty kahvia tai teetä. Jonkun ajan kuluttua tarjoiltiin juotavaa.
Jo lentokentällä alkoi sitten jonotus. Ensin jonotettiin naistenvessaan. Vessareissussa meni niin kauan, että meidän matkatavarat oli otettu jo hihnalta pois, kun päästiin niin pitkälle. Seuraava jonotus oli Disneylandin bussiin. Ja kun vihdoin pääsimme bussiin, saimme hajapaikat. Lapset istuivat takapenkillä kahdestaan, HraT muutama penkkirivi eteenpäin yksin ja minä vielä pari riviä edempänä. Tällä matkalla lapset taas osoittivat kuinka vaikeaa heidän on käyttäytyä nätisti, varsinkaan yhdessä.
Yhdentoista jälkeen bussi saapui hotelleille. Ennen meidän hotellia (Disney Hotel Cheyennea) bussi pysähtyi Newport Bay, Sequoia Lodge ja Santa Fe hotelleilla. Kello lähenteli jo puoltapäivää, kun siirryimme jonottamaan respaan. Jono oli ihan kiitettävän pitkä. Lopulta kuitenkin saimme lippumme ja lappumme (kuten puistoliput, Buffalo Bill's Wild West Shown liput ja aamiaisliput: torstaille hotellille, perjantaille klo 8.15 Fantasylandissa ja taas lauantaille hotellissa. Seuraavaksi järjestelimme matkatavaroita uusiksi ja jätimme niistä suurimman osan säilytykseen.
Ilmeisesti jännitys ja matkastressi purkautui mulle päänsärkynä, joka pian jo sai migreenin kaltaisia piirteitä, kun voin jopa pahoin. Nälkäkin alkoi jo olla. Kävimme hotellin myymälässä ja vaikka siellä olisi ollut kaikkea kivaa hiplattavaa, en päänsäryltäni jaksanut keskittyä niihin. Myymälästä ostimme mm. juotavaa ja suklaalevyn ja hotellin sisäpihalle päästyämme istuin penkille, otin päänsärkylääkkeen, join ja söin pari palaa suklaata. Katselimme hieman pihaa ja otimme valokuvia.
Pian kuitenkin suuntasimme joenrantatietä pitkin, rauhalliseen tahtiin ohi muiden hotellien ja Lake Disneyn Disney Villageen, jossa kävimme McDonaldsissa syömässä. Ruokailun jälkeen suuntasimmekin jo Disneyland Parkiin ja koska paraati oli piakkoin alkamassa, eikä siitä syystä Main Streetin rautatieasemalla ollut pahaa jonoa, päätimme ottaa junan Frontierlandiin. Jono etenikin ihan mukavasti, kunnes rupesi tapahtumaan outoja. Ensin tyhjennettiin yksi, sitten toinen osasto yhdestä vaunusta. Odottelivat ja ihmettelivät siinä jotain. Vähän ajan päästä tyhjensivät jo kaksi viimeistä vaunua. Meni vielä hetki, kunnes juna lähti liikkeelle, mutta se siirtyikin vain hiukan eteenpä. Siinä junan siirtyessä näimme, että toiseksi viimeisen vaunun yhdessä osastossa oli yksin joku muovikassi. Pelkäsivät ja varautuivat ilmeisesti pahimpaan. Meni jonkin aikaa, kunnes paikalle tuotiin koira (pommikoira?) haistelemaan kassia. Ilmeisesti koira ei haistanut mitään epäilyttävää, sillä pian kassi kannettiin pois, juna peruutti paikoilleen ja pian päästettiin lisää ihmisiä junaan. Moni junassa istuva oli kyllästynyt odotteluun ja lähtenyt junasta joten junassa oli hyvin tilaa. Mekin pääsimme kyytiin. Jostain syystä juna ei vieläkään päässyt heti lähtemään ja lisää ihmisiä kyllästyi odotteluun. Mutta me odotimme kärsivällisesti. Ja lähtihän se juna vihdoin.
Frontierlandiin päästyämme oli the Tarzan Encounter juuri alkanut Chapparal Theatressa, joten meidän täytyisi mennä seuraavaan näytökseen (vaikka siinä vaiheessa vielä ohikulkijoita viittoiltiin sisään - hiljainen näytös kun oli samaan aikaan paraatin kanssa – me kuitenkin haluttiin nähdä se alusta loppuun). Menimme Pochontas Indian Villageen joka on lasten leikkialue, jossa Prinsessa sai leikkiä hetken vapaasti. Kimpula oli jo leikkipaikkaan liian vanha (mikä aina aiheuttaa pienoista pettymystä pojassa). Leikkipaikalta suuntasimme Tarzan -näytöksen jonoon. Jono ei vielä ollut mitenkään valtaisa, mutta sisälle ei vielä päässyt vähään aikaan, joten sen takia jouduttiin jonottamaan jonkin aikaa.
Jonotus kuitenkin oli täysin sen arvoista. Tarzan show oli vaikuttava. Lähinnä siis akrobaattiesitys: liaaneissa roikkumista (äärettömän monipuolista roikkumista), trampoliinihyppyjä ja voltteja ynnä muuta, kaikki Disneyn Tarzan -elokuvan iki-ihanan musiikin siivittämänä. Silmätkin kostuivat.
Tarzanin jälkeen haettiin Fast Passit (kaikille) Big Thunder Mountainiin ja mentiin sitten jokilaivoihin (tai siis jokilaivaan, kun toinen on telakalla), niihin ei viime kesänä päästy, ei jostain syystä kulkenut niinä päivinä kun me liikuttiin Frontierlandissa. Jokilaiva oli leppoisaa menoa hienoissa maisemissa, tosin en saanut siitä ihan kaikkea nautintoa irti, sillä olin päättänyt videoida sen, joten sen mitä näin, näin lähinnä videokameran näytöltä.
Sitten kummitustaloon (Phantom Manoriin). Ei liian pelottava tänäkään vuonna. Nyt myös käytiin katsastamassa hautausmaata ajelun jälkeen. Kummitusten jälkeen oli vielä aikaa katsastaa Legends of the Wild West (pienimuotoinen läpikäveltävä "linnoitus" rakennettu ja lavastettu villin lännen tyyliin) ennen kuin piti palata käyttämään Fast Passit.
Olin kokoajan empinyt, kerännyt rohkeutta siihen vuorivuoristorataan (kuten Prinsessa sitä nimittää), mutta päätin kuitenkin uskaltautua muiden kanssa kyytiin. Oli se aika menoa, kiljuin ja pelkäsin osan matkaa, Prinsessa
Big Thunder Mountainin jälkeen olimmekin jo nähneet kaiken Frontierlandista ja suuntasimme Main Streetille. Ostimme isot jäätelöt (Ben&Jerry's jäätelöä - kas sitä saa Suomestakin, en ennen tiennyt - eikun Valintataloon tai Makuuniin ostoksille) Gibson Girl jäätelöravintolasta. Meidän myyjä oli aika tumpelo pallojentekijä, mutta jäätelö oli hyvää. Cookie Dough ai ai nami nam. Piece of Cake oli tosiaan kuin mansikkajuustokakkua, mielestäni enemmän juustokakun makuinen kuin uusien Classic puikkojen juustokakku –maku. Mulla oli kolmaskin maku, en nyt muista mikä, joku toffee tai kinuskityylinen, hyvä sekin, mutta enemmän kuitenkin tavanomaisempi näin suomalaisesta näkökulmasta.
Katselimme läpi vielä Discovery Arcaden mutta sen jälkeen suuntasimme jo hotellille, nyt ihan niillä ilmaisilla busseilla.
Saatiin hotellihuone ihan päärakennuksen viereisestä talosta, talo 18, Wyatt Earp, toisesta kerroksesta. Hotellihuone oli ihan mukava ja siisti, tosin ei koolla pilattu. Sieltä löytyi piironki, pieni kaappi, parisänky (hiukan turhan korkea, mun piti oikein "kiivetä" sille istumaan, mutta ihan mukava nukkua – samanlainen oli viimevuonna siellä mökissä) jossa tuplapeitto (ei niin kiva, ollaan totuttu nukkumaan kumpikin omien peittojen kanssa), yöpöydät, kerrossänky (jonka kaide piti kyllä kamalaa ääntä jos sitä tönäisi), televisio, vedenkeitin, peili ja kattotuuletin. Prinsessan lukulamppu oli palanut (tai jostain muusta syystä ei toiminut), mutta eipä sitä juuri tarvittu. Pistorasioita oli näkyvillä huoneen puolella vain yksi, sekin periaatteessa vedenkeittimelle. Kun kaappia hieman siirsi, löytyi sieltä vielä yksi ja vessassa oli yksi. Onneksi meillä oli eurohaarottaja mukana, sillä meillä oli akkulatureita, puhelinten latureita sun muita mihin tarvittiin virtaa, ja yleensä vain ilta ja yö aikaa latailla ja siirrellä kuvia ja videoita.
Tänä ensimmäisenä iltana asetuttiin huoneeseen, purettiin hieman laukkuja ja mies siirteli valokuvat ja videot ja laittoi lataukseen akut sun muut. Nukkumaan päästiin vasta myöhään, vaikka hotellilla oltiin melko inhimilliseen aikaan.
***
Lisää raporttia sitä mukaa kun saan kirjoitettua.
Kommentit