Perjantaina saimme herätä hieman myöhemmin, sillä lähdimme
aamulla varttia yli kahdeksaksi puistoon, Fantasylandiin, aamiaiselle. Kyllähän
sitäkin mahdollisuutta piti nyt päästä kokeilemaan. Olimme porteilla jo ennen
kahdeksaa, ja odottelimme, että meidät ja muutamat muut hotelliasukkaat
päästettäisiin puistoon. Niillä taisi olla kello hieman pielessä, sillä
päästivät vasta pari minuuttia yli kahdeksan sisälle. Suuntasimme siitä siis
Fantasylandiin, Au Chalet de la Marionnetteen. Aamiainen oli lähes sama täälläkin.
Pieniä erojakin oli, astiat ja välineet olivat kertakäyttöisiä ja täällä sai
eri makuja jogurtteja ihan valmiissa pikareissa sekä jotain karamelli
vaniljavanukasta. Muuten taisi olla sama tarjonta kuin hotellissa. Tänä aamuna
uskaltauduin ottamaan kahviautomaatista cafe au laitin (juonhan muutenkin
kahvini maidolla) ja se oli yllättävän hyvää, vaikken normaalisti laitakaan
omaan kahviini niin valtavasti maitoa. Tästä aamusta eteenpäin join siis
aamiaisella vallan cafe au laiteja.
Aamiaiselta suoraan laitteisiin pääsimme vasta yhdeksän aikoihin. Aloitimme Peter Panin lennosta. Vaikka paikalla oli vain ylimääräisiin taikatunteihin oikeutetut kävijät, niin Peter Paniin oli aika pitkä jono. Kyseinen ajelu onkin niitä suosituimpia ja jopa Fast Pass kohde. Peter Pan oli vähän kuin Lumikki tai Pinocchio, paitsi että nyt lennettiin. Vaunut, jotka olivat pieniä merirosvolaivoja, roikkuivat katosta, ja lensimme Peter Panin maisemien yllä, mm. öisen Lontoon yli. Oli huomattavasti mieleenpainuvampi ajelu kuin mitä Lumikki tai Pinocchio olivat, vaikka olikin vastaava ja tämäkin todella lyhyt.
Tämän jälkeen kävimme kieppumassa teekupeissa ja pyörähtelemässä karusellin mukana vielä ennen kymmentä, ennen kuin puisto virallisesti aukeaisi ja täyttyisi. Fantasyland oli nyt nähty ja koettu ja suuntasimme Discoverylandiin. Minä menin jonottamaan (ilmaisia, mutta pakollisia) lippuja Leijonakuninkaan Legendaan joiden jako alkaisi yhdeltätoista. Prinsessa jäi kanssani jonoon tai sen lähettyville, kun mies lähti Space Mountain Mission 2:een ennen kuin sinne ehtii kertyä ihan valtavaa jonoa (jottei tarvitsisi hakea kaikkialle Fast Passia) ja poika sai luvan mennä yksin jonottamaan Orbitroniin, jonka luota isi hakisi hänet oman ajelunsa päätteeksi. Poika sai luvan ajella niin monta kertaa kuin ehtii. Me vain odottelimme ja jonottelimme Prinsessan kanssa, olimme jonossa kolmansina, joten lippujen saaminen haluamaamme esitykseen oli varmaa. Jossain vaiheessa poika ja mies palasivat. Mies oli päässyt kokemaan sen, minne ehtimättömyys oli viimevuonna häntä eniten jäänyt harmittamaan. Ja poika oli kerennyt ajella Orbitronilla vain kerran. Vihdoin hitusen yhdentoista jälkeen saimme liput iltapäivän toiseen englanninkieliseen näytökseen, klo 14.30.
Haimme Fast Passit Buzz Ligtyear Laser Blastiin ja menimme Star Toursin yllättävän lyhyeen jonoon. Jonottaessa näimme Star Warsista tuttuja robotteja jonotusreitin varrella. Lopulta pääsimme avaruusaluksen kyytiin. Kyseessä oli siis virtuaaliajelu avaruudessa, näytöllä vilisti maisemat ja alus heilui, kallistui yms. sen mukaan. Käytiin muun muassa tuhoamassa kuolontähti. Kaikki pidimme siitä, ja päätimme tulla uudestaan jos aikaa jossain kohdin jää. Uloskäynnin varrella oli pelihalli, jonne poika olisi halunnut jäädä pelailemaan sitä sun tätä, mutta emme antaneet. Sen sijaan silmiimme osui neljän hengen ilmakiekkopöytä, joten päätimme pelata ottelun minä ja poika vastaan mies ja typykkä. Me pojan kanssa jopa johdimme välillä, mutta ottelu päättyi kuitenkin miehen ja tytön voittoon 7 – 4.
Ilmakiekon jälkeen olikin aika palata käyttämään Buzzin Fast Passit. Menimme aluksiin kaksittain, minä ja poika sekä mies ja tyttö. Tarkoituksena oli ajelun aikana ampua laseraseella maaleihin ja kerätä pisteitä. Olihan se ihan hauska, mutta mä vaan en meinannut osua juuri minnekään. Poika sen sijaan keräsi pisteitä aivan valtavasti. Täältäkin ostimme matkamuistokuvat, joihin tuli meidän pisteemmekin näkyviin. Tosin miehen ja Prinsessan pisteet olivat ihan päin honkia, joten mies meni pyytämään korjausta, jota saimme jonkin aikaa odotella.
Nälkäkin jo oli, joten menimme Videopoliksen yhteydessä olevaan Cafe Hyperioniin syömään. Siellä syödessämme saimme esimakua Leijonakuninkaasta, kun alhaalla lavalla oli juuri alkamassa ranskankielinen esitys. Ruokailun jälkeen menimmekin sitten itse jonottamaan Leijonakuninkaaseen pääsyä. Siellä tietenkin kannatti olla ajoissa paikalla, jotta saisi hyvät paikat. Mutta oli se kyllä aika rankkaa se jonottaminen tänä kyseisenä päivänä. Edelliset päivät olivat olleet suhteellisen pilvisiä, jopa osittain sateisia, mutta tämä perjantai oli aurinkoinen ja kuuma.
Leijonakuningas oli ihan ok, mutta henkilökohtaisesti pidin Tarzanista enemmän. Shown päätteeksi näyttelijät kävivät käytävillä tervehtimässä yleisöä. Mm. Scar kävi kättelemässä Prinsessaa.
Näin oli jo Discoverylandkin koettu niiltä osin kuin oli tarkoituskin (kaiken muun olimme ehtineet jo viimevuonna, ja tänä vuonna ensisijalla olivat ne, mitä ei vielä ehditty ja erityisen hauskat tietysti uudemman kerran). Menimme Main Streetille kiertelemään kauppoja juuri kun Paraati oli tulossa, joten näimme vilahduksen Paraatiakin vielä. Sitten suuntasimme hyvissä ajoin Fantasy Festival Stagelle, auringonpaistetta piiloon ihan eturiviin odottelemaan Gohery School of Irish Dance –ryhmää esiintymään. Penkit olivat todella puuduttavia ja teatterissa oli todella kuuma sielläkin, mutta oli se parempi kuin auringossa paahtua ja läkähtyä. Esitys, kun se lopulta alkoi, oli ihan katsomisen arvoinen, ihan pikkusista tytöistä teineihin löytyi tanssijaa. Ei nyt tietenkään mikään Riverdance, oli kuitenkin harrastelijoista ja vasta opettelevista paljolti kyse. Hiukan harmitti se, että ei ollut poikia lainkaan. Esitys kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen rupesimme valumaan jo puistosta pois. Matkalla Prinsessa tanssahteli ja loikki irkkutyyliin. Matkalla puistosta pois pitkin Main Streetiä seurasimme jälleen Character Expressiä, toiveissa saada nimmareita, mutta ei se enää pysähtynytkään tällä reissullaan, ajoi vain pois.
Bussilla hotellille kuvien sun muiden siirtelyyn ja kyllä me jossain vaiheessa taas nukkumaankin pääsimme.
Aamiaiselta suoraan laitteisiin pääsimme vasta yhdeksän aikoihin. Aloitimme Peter Panin lennosta. Vaikka paikalla oli vain ylimääräisiin taikatunteihin oikeutetut kävijät, niin Peter Paniin oli aika pitkä jono. Kyseinen ajelu onkin niitä suosituimpia ja jopa Fast Pass kohde. Peter Pan oli vähän kuin Lumikki tai Pinocchio, paitsi että nyt lennettiin. Vaunut, jotka olivat pieniä merirosvolaivoja, roikkuivat katosta, ja lensimme Peter Panin maisemien yllä, mm. öisen Lontoon yli. Oli huomattavasti mieleenpainuvampi ajelu kuin mitä Lumikki tai Pinocchio olivat, vaikka olikin vastaava ja tämäkin todella lyhyt.
Tämän jälkeen kävimme kieppumassa teekupeissa ja pyörähtelemässä karusellin mukana vielä ennen kymmentä, ennen kuin puisto virallisesti aukeaisi ja täyttyisi. Fantasyland oli nyt nähty ja koettu ja suuntasimme Discoverylandiin. Minä menin jonottamaan (ilmaisia, mutta pakollisia) lippuja Leijonakuninkaan Legendaan joiden jako alkaisi yhdeltätoista. Prinsessa jäi kanssani jonoon tai sen lähettyville, kun mies lähti Space Mountain Mission 2:een ennen kuin sinne ehtii kertyä ihan valtavaa jonoa (jottei tarvitsisi hakea kaikkialle Fast Passia) ja poika sai luvan mennä yksin jonottamaan Orbitroniin, jonka luota isi hakisi hänet oman ajelunsa päätteeksi. Poika sai luvan ajella niin monta kertaa kuin ehtii. Me vain odottelimme ja jonottelimme Prinsessan kanssa, olimme jonossa kolmansina, joten lippujen saaminen haluamaamme esitykseen oli varmaa. Jossain vaiheessa poika ja mies palasivat. Mies oli päässyt kokemaan sen, minne ehtimättömyys oli viimevuonna häntä eniten jäänyt harmittamaan. Ja poika oli kerennyt ajella Orbitronilla vain kerran. Vihdoin hitusen yhdentoista jälkeen saimme liput iltapäivän toiseen englanninkieliseen näytökseen, klo 14.30.
Haimme Fast Passit Buzz Ligtyear Laser Blastiin ja menimme Star Toursin yllättävän lyhyeen jonoon. Jonottaessa näimme Star Warsista tuttuja robotteja jonotusreitin varrella. Lopulta pääsimme avaruusaluksen kyytiin. Kyseessä oli siis virtuaaliajelu avaruudessa, näytöllä vilisti maisemat ja alus heilui, kallistui yms. sen mukaan. Käytiin muun muassa tuhoamassa kuolontähti. Kaikki pidimme siitä, ja päätimme tulla uudestaan jos aikaa jossain kohdin jää. Uloskäynnin varrella oli pelihalli, jonne poika olisi halunnut jäädä pelailemaan sitä sun tätä, mutta emme antaneet. Sen sijaan silmiimme osui neljän hengen ilmakiekkopöytä, joten päätimme pelata ottelun minä ja poika vastaan mies ja typykkä. Me pojan kanssa jopa johdimme välillä, mutta ottelu päättyi kuitenkin miehen ja tytön voittoon 7 – 4.
Ilmakiekon jälkeen olikin aika palata käyttämään Buzzin Fast Passit. Menimme aluksiin kaksittain, minä ja poika sekä mies ja tyttö. Tarkoituksena oli ajelun aikana ampua laseraseella maaleihin ja kerätä pisteitä. Olihan se ihan hauska, mutta mä vaan en meinannut osua juuri minnekään. Poika sen sijaan keräsi pisteitä aivan valtavasti. Täältäkin ostimme matkamuistokuvat, joihin tuli meidän pisteemmekin näkyviin. Tosin miehen ja Prinsessan pisteet olivat ihan päin honkia, joten mies meni pyytämään korjausta, jota saimme jonkin aikaa odotella.
Nälkäkin jo oli, joten menimme Videopoliksen yhteydessä olevaan Cafe Hyperioniin syömään. Siellä syödessämme saimme esimakua Leijonakuninkaasta, kun alhaalla lavalla oli juuri alkamassa ranskankielinen esitys. Ruokailun jälkeen menimmekin sitten itse jonottamaan Leijonakuninkaaseen pääsyä. Siellä tietenkin kannatti olla ajoissa paikalla, jotta saisi hyvät paikat. Mutta oli se kyllä aika rankkaa se jonottaminen tänä kyseisenä päivänä. Edelliset päivät olivat olleet suhteellisen pilvisiä, jopa osittain sateisia, mutta tämä perjantai oli aurinkoinen ja kuuma.
Leijonakuningas oli ihan ok, mutta henkilökohtaisesti pidin Tarzanista enemmän. Shown päätteeksi näyttelijät kävivät käytävillä tervehtimässä yleisöä. Mm. Scar kävi kättelemässä Prinsessaa.
Näin oli jo Discoverylandkin koettu niiltä osin kuin oli tarkoituskin (kaiken muun olimme ehtineet jo viimevuonna, ja tänä vuonna ensisijalla olivat ne, mitä ei vielä ehditty ja erityisen hauskat tietysti uudemman kerran). Menimme Main Streetille kiertelemään kauppoja juuri kun Paraati oli tulossa, joten näimme vilahduksen Paraatiakin vielä. Sitten suuntasimme hyvissä ajoin Fantasy Festival Stagelle, auringonpaistetta piiloon ihan eturiviin odottelemaan Gohery School of Irish Dance –ryhmää esiintymään. Penkit olivat todella puuduttavia ja teatterissa oli todella kuuma sielläkin, mutta oli se parempi kuin auringossa paahtua ja läkähtyä. Esitys, kun se lopulta alkoi, oli ihan katsomisen arvoinen, ihan pikkusista tytöistä teineihin löytyi tanssijaa. Ei nyt tietenkään mikään Riverdance, oli kuitenkin harrastelijoista ja vasta opettelevista paljolti kyse. Hiukan harmitti se, että ei ollut poikia lainkaan. Esitys kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen rupesimme valumaan jo puistosta pois. Matkalla Prinsessa tanssahteli ja loikki irkkutyyliin. Matkalla puistosta pois pitkin Main Streetiä seurasimme jälleen Character Expressiä, toiveissa saada nimmareita, mutta ei se enää pysähtynytkään tällä reissullaan, ajoi vain pois.
Bussilla hotellille kuvien sun muiden siirtelyyn ja kyllä me jossain vaiheessa taas nukkumaankin pääsimme.
Kommentit