Lauantaina oli taas aikainen herätys, sillä aamupalalle
menimme jo seitsemän aikoihin. Tällä kertaa ihan vain siis hotellilla. Vaikka
heräsimme ja aterioimmekin ajoissa, aamussa taas hieman vierähti, emmekä
viitsineet pitää mitään turhaa kiirettä. Hotellin edustalla vieraili sinä
aamuna Pluto ja Mikki Hiiri vuorotellen nimmarinjako- ja kuvaussessioilla,
joten lapset hakivat tänä aamuna Mikin
nimmarit kirjoihinsa. Otimme sitten bussin puistoon ja olimme siellä jonkin
verran ennen kymmentä parveilemassa jokusen muunkin immeisen kanssa Studio 1:n
sisällä odottelemassa että Walt Disney Studios Park aukeaisi kymmeneltä.
Kun puisto vihdoin aukesi, ihmettelimme ihmisten hirvittävää kiirettä rynnätä Toon Studiosin suuntaan. Mutta me viis veisasimme muista ihmisistä ja aioimme yrittää edetä oman suunnitelmamme mukaan. Menimme Place Des Starsille odottelemaan Good Morning Walt Disney Studios paraatia. Ja pianhan se saapuikin ja eri hahmot hajaantuivat jakelemaan nimmareitaan. Poika sai nimmarin Draculalta jonka jälkeen molemmat lapset ehtivät vielä saada nimikirjoitukset Hessulta.
Täältä suuntasimmekin Toon Studiosin suuntaan – ja saimme tietää minne porukka ryntäsi silloin avausaikaan. Uuden vuoristoradan, Crush’s Coasterin jonotusaika oli huima. Olisiko silloin ollut 90 minuuttia, ja meidän (tai no ainakin pojan ja miehen, minä vielä emmin, sillä mitä siitä olin kuullut, niin se on melko hurjaa menoa sekin) oli tarkoitus mennä siihen. Oli kuuma kesäpäivä, kuumempi kuin edellinen päivä, joten ei kiitos helteessä jonotusta puoltatoista tuntia (osa jonotusalueesta, ilmeisesti suuri osa, oli ulkona - olivat kaiketi arvioineet uuden laitteen suosion hieman pieleen, eivätkä varautuneet tarpeeksi pitkään jonotusalueeseen alun perin). Päätimme katsoa myöhemmin, josko jono olisi merkittävästi lyhentynyt. Menimme toiseen uutuuslaitteeseen, Cars Race Rallyyn (kartassa se on nimeltään Cars Quatre Roues Rallye). Sinne oli huomattavasti lyhyempi jono, olisiko ollut vartti. Jonottaessa oli myös silmänilona kuvia sun muita lavasteita liittyen Cars elokuvaan. Autot itsessään olivat niin pieniä, että minä ja mies ei mahduttu vierekkäin istumaan, ja etupenkillä ainoastaan oli riittävästi tilaa miehen pitkille jaloille. Joten mies meni tytön kanssa eteen ja minä jäin pojan kanssa taakse. Se oli hauskaa kieputusta, paljon hauskempi kuin lähes vastaava teekupit. Teki mieli mennä ajelulle uudestaan, mutta sekin jäisi sellaiseksi ”jos on aikaa käydään uudestaan” -kohteeksi.
Autojen jälkeen palloilimme Toon Studion kieppeillä ja huomasimme että siellä yksi rotta jakelee nimikirjoituksia. Rotta on tänä syksynä elokuviin tulevasta Pixarin uudesta Ratatouille elokuvasta. Menimme siis jonoon ja lapset saivat lisäystä nimmarikirjoihinsa. Kyseisen rotan nimi oli Emile (ainakin ranskaksi), mikä siis huomattiin, kun lapset olivat saaneet nimmarinsa. Viereisellä paikalla Mikki Hiiri jakeli nimmareita, mutta se meillä jo oli. Emile tavattuamme jatkoimme Studio Tram Tourille, jonne oli tosi lyhyt jono. Kierros oli kuitenkin yhtä vaikuttava kuin viime vuonnakin, ja tällä kertaa videoin sen.
Tram Tourin jälkeen ostettiin Hot Dogit yhdestä kioskista ja ne syötyämme lähdimme palloilemaan takaisin Toon Studiosin suuntaan, jos näkisimme lisää hahmoja joilta saisi nimmareita. Nähtiin uudestaan Mikki, mutta koska meillä oli jo siltä nimmari, lapset menivät vain moikkaamaan Mikkiä ja saatiin lapsista yhteiskuva Mikin kanssa. Kysyimme sitten minne hahmoja on tulossa, sillä ohjelman mukaan pian olisi meet’n’greet aika ja paikaksi oli mainittu Toon Studios. Meidät neuvottiin Animagiquen edustalle. Ja sinnehän niitä pian ilmaantuikin. Roope, Aku ja Iines tarkemmin sanottuna. Roopelta ja Iinekseltä saimme nimmarit, Akun luo emme enää viitsineet parveilla. Joten lähdimme palloilemaan toisaalle.
Place des Freres Lumieréllä Minni Hiiri jakeli nimmareita säännöllisin väliaijoin hienon auton vieressä, joten kävimme Minniäkin moikkaamassa ja hakemassa nimmarit. Studio 1:ssä kävimme katsamassa, minkälainen esitys on Cine Folies. No, ihan hauska pikku pätkä, hieman kuin se miekka kivessä, että yleisöstä valittiin henkilöitä osallistumaan. Ensin yksi mies joka oli muka huoltoaseman työntekijä tässä kuvattavassa elokuvassa. Hänelle annettiin yksi vuorosana. Tosin pääosaa esittävä nainen ei osannut huutaa kunnolla, paitsi jos näki lintuja, joita hän pelkäsi. Joten lopuksi otettiin yleisöstä avuksi muutama lapsi (tyttöjä taisi olla kaikki ainakin tällä kertaa) ajamaan näyttelijätärtä takaa keppien päässä roikkuvien lintujen kanssa, jotta saatiin kunnon kiljaisu aikaiseksi.
Sitten takaisin Studion ulkopuolelle aukealle odottelemaan Toon Trainia. Oli kyse musiikki- ja tanssiesityksestä jossa Tiku ja Taku sekä naispuolinen orava Clarice olivat pääosissa. Toon Train esityksestä ennätimme juuri ja juuri Cinemagiquen edustalla olevalle Place des Starsille katsomaan Lilon ja Stitchin Catch the Wave Partya. Senkin minä videoin. Lilo ja Stitch oli neljältä ja viideltä alkaisi Cinema Parade. Joten menimme paraatireitin varrelle varjoon istuskelemaan ja odottelemaan. Kun ihmisiä alkoi enemmän kerääntyä paikalle, siirryimme ihan ”tähtilinjaan” seisoskelemaan (tosin lapset saivat istua maassa), edelleenkin varjossa, yksi puu varjosti meitä sopivasti. Paraati oli sama kuin viimevuonna, emme toki odottaneetkaan sen muuttuneen.
Paraatin jälkeen menimme katsomaan Armageddonin. Nojoo, olihan se, mutta eipä kuitenkaan niin ihmeellinen. Kello lähestyi jo puiston sulkemisaikaa (vajaa tunti sulkemiseen). Nyt oli Crush’s Coasterin jono enää tunnin. Juu, ei tänään. Menimme sen sijaan syömään Studio 1:n isoon hampurilaisravintolaan, jossa oli tähän aikaan enää tosi pienet jonot. Syöminkien jälkeen suuntasimme hotellille lepäilemään, sillä vielä olisi edessä pitkä ilta. Mutta eipä Prinsessa sitten suostunutkaan lepäilemään eikä ottamaan nokosia, tästä illasta oli kovaa vauhtia tulossa kunnon kiukku- ja narinailta.
Suuntasimme pääpuistoon takaisin siinä yhdeksän aikoihin ja etsimme paikan jossa luulimme viettävämme koko loppuillan. Ihmisiä oli jo paljon hakemassa paikkoja tai siis moni oli jo tässä vaiheessa ottanut paikkansa. Me löysimme paikan linnan teatterin katsomon takaa olevalta tasanteelta kaiteen vierestä. Tiedossa oli pitkä puuduttava ja narinantäyteinen odotus. Koska Prinsessa ei jaksanut seistä, sanoin että voisi istua kaiteen viereen maahan. Vasta kello 22.25 alkoi odottamamme paraati, tänä vuonna ensimmäistä kertaa juuri sinä iltana: Fansillusion Parade. Mutta se oli kyllä odottamisen arvoinen. Videoin senkin. Puistossa oli jo muuten erittäin hämärää, mutta paraati oli pelkkää valoa. Aivan upea. Paraatista saamaani videota ja katselunautintoa ylipäänsä tosin laimensi Prinsessan lähes koko paraatin kestävä narina ja kitinä jostain meidän jalkojemme suunnasta, josta en saanut kunnolla siellä musiikin pauhulta selvää mutta videolla se kuuluu oikein selkeästi (Äiti, mä en pääse taaksepäin, Äiti, mä en saa jalkaa suoraksi, Äiti, mun jalkaan sattuu…). Paraatin jälkeen jäimme odottelemaan Candleabrationia ja Bastille Dayn ilotulitusta. Mutta meidät ajettiinkin paikoiltamme pois. Koko Fantasyland ja linnan teatterin alue tyhjennettiin ilotulituksen takia. Joten meidän täytyi etsiä uudet paikat. Löysimmekin jonkinlaiset paikat suurin piirtein Discoverylandin portilta ja lapset pääsivät istumaan sellaisella korokkeentapaiselle. Candleabration jäi aika vähälle huomiolle sillä meidän perheen oma kitinäshow jatkui vielä jonkin aikaa. Lopulta kuitenkin ennen ilotulitusta Prinsessakin löysi tarpeeksi mukavan paikan ja asennon, ja enemmiltä kitinöiltä säästyttiin. Ilotulitus oli iso ja näyttävä, musiikin siivittämä. Ilotulituksen jälkeen puisto sulkeutui ja lähdimme parveilemaan ulospäin, hotellille ja nukkumaan. Kello läheni tässä vaiheessa jo kovasti puolta yötä. Taisi olla aika tarkkaan kaksitoista kun vihdoin olimme hotellilla.
Kun puisto vihdoin aukesi, ihmettelimme ihmisten hirvittävää kiirettä rynnätä Toon Studiosin suuntaan. Mutta me viis veisasimme muista ihmisistä ja aioimme yrittää edetä oman suunnitelmamme mukaan. Menimme Place Des Starsille odottelemaan Good Morning Walt Disney Studios paraatia. Ja pianhan se saapuikin ja eri hahmot hajaantuivat jakelemaan nimmareitaan. Poika sai nimmarin Draculalta jonka jälkeen molemmat lapset ehtivät vielä saada nimikirjoitukset Hessulta.
Täältä suuntasimmekin Toon Studiosin suuntaan – ja saimme tietää minne porukka ryntäsi silloin avausaikaan. Uuden vuoristoradan, Crush’s Coasterin jonotusaika oli huima. Olisiko silloin ollut 90 minuuttia, ja meidän (tai no ainakin pojan ja miehen, minä vielä emmin, sillä mitä siitä olin kuullut, niin se on melko hurjaa menoa sekin) oli tarkoitus mennä siihen. Oli kuuma kesäpäivä, kuumempi kuin edellinen päivä, joten ei kiitos helteessä jonotusta puoltatoista tuntia (osa jonotusalueesta, ilmeisesti suuri osa, oli ulkona - olivat kaiketi arvioineet uuden laitteen suosion hieman pieleen, eivätkä varautuneet tarpeeksi pitkään jonotusalueeseen alun perin). Päätimme katsoa myöhemmin, josko jono olisi merkittävästi lyhentynyt. Menimme toiseen uutuuslaitteeseen, Cars Race Rallyyn (kartassa se on nimeltään Cars Quatre Roues Rallye). Sinne oli huomattavasti lyhyempi jono, olisiko ollut vartti. Jonottaessa oli myös silmänilona kuvia sun muita lavasteita liittyen Cars elokuvaan. Autot itsessään olivat niin pieniä, että minä ja mies ei mahduttu vierekkäin istumaan, ja etupenkillä ainoastaan oli riittävästi tilaa miehen pitkille jaloille. Joten mies meni tytön kanssa eteen ja minä jäin pojan kanssa taakse. Se oli hauskaa kieputusta, paljon hauskempi kuin lähes vastaava teekupit. Teki mieli mennä ajelulle uudestaan, mutta sekin jäisi sellaiseksi ”jos on aikaa käydään uudestaan” -kohteeksi.
Autojen jälkeen palloilimme Toon Studion kieppeillä ja huomasimme että siellä yksi rotta jakelee nimikirjoituksia. Rotta on tänä syksynä elokuviin tulevasta Pixarin uudesta Ratatouille elokuvasta. Menimme siis jonoon ja lapset saivat lisäystä nimmarikirjoihinsa. Kyseisen rotan nimi oli Emile (ainakin ranskaksi), mikä siis huomattiin, kun lapset olivat saaneet nimmarinsa. Viereisellä paikalla Mikki Hiiri jakeli nimmareita, mutta se meillä jo oli. Emile tavattuamme jatkoimme Studio Tram Tourille, jonne oli tosi lyhyt jono. Kierros oli kuitenkin yhtä vaikuttava kuin viime vuonnakin, ja tällä kertaa videoin sen.
Tram Tourin jälkeen ostettiin Hot Dogit yhdestä kioskista ja ne syötyämme lähdimme palloilemaan takaisin Toon Studiosin suuntaan, jos näkisimme lisää hahmoja joilta saisi nimmareita. Nähtiin uudestaan Mikki, mutta koska meillä oli jo siltä nimmari, lapset menivät vain moikkaamaan Mikkiä ja saatiin lapsista yhteiskuva Mikin kanssa. Kysyimme sitten minne hahmoja on tulossa, sillä ohjelman mukaan pian olisi meet’n’greet aika ja paikaksi oli mainittu Toon Studios. Meidät neuvottiin Animagiquen edustalle. Ja sinnehän niitä pian ilmaantuikin. Roope, Aku ja Iines tarkemmin sanottuna. Roopelta ja Iinekseltä saimme nimmarit, Akun luo emme enää viitsineet parveilla. Joten lähdimme palloilemaan toisaalle.
Place des Freres Lumieréllä Minni Hiiri jakeli nimmareita säännöllisin väliaijoin hienon auton vieressä, joten kävimme Minniäkin moikkaamassa ja hakemassa nimmarit. Studio 1:ssä kävimme katsamassa, minkälainen esitys on Cine Folies. No, ihan hauska pikku pätkä, hieman kuin se miekka kivessä, että yleisöstä valittiin henkilöitä osallistumaan. Ensin yksi mies joka oli muka huoltoaseman työntekijä tässä kuvattavassa elokuvassa. Hänelle annettiin yksi vuorosana. Tosin pääosaa esittävä nainen ei osannut huutaa kunnolla, paitsi jos näki lintuja, joita hän pelkäsi. Joten lopuksi otettiin yleisöstä avuksi muutama lapsi (tyttöjä taisi olla kaikki ainakin tällä kertaa) ajamaan näyttelijätärtä takaa keppien päässä roikkuvien lintujen kanssa, jotta saatiin kunnon kiljaisu aikaiseksi.
Sitten takaisin Studion ulkopuolelle aukealle odottelemaan Toon Trainia. Oli kyse musiikki- ja tanssiesityksestä jossa Tiku ja Taku sekä naispuolinen orava Clarice olivat pääosissa. Toon Train esityksestä ennätimme juuri ja juuri Cinemagiquen edustalla olevalle Place des Starsille katsomaan Lilon ja Stitchin Catch the Wave Partya. Senkin minä videoin. Lilo ja Stitch oli neljältä ja viideltä alkaisi Cinema Parade. Joten menimme paraatireitin varrelle varjoon istuskelemaan ja odottelemaan. Kun ihmisiä alkoi enemmän kerääntyä paikalle, siirryimme ihan ”tähtilinjaan” seisoskelemaan (tosin lapset saivat istua maassa), edelleenkin varjossa, yksi puu varjosti meitä sopivasti. Paraati oli sama kuin viimevuonna, emme toki odottaneetkaan sen muuttuneen.
Paraatin jälkeen menimme katsomaan Armageddonin. Nojoo, olihan se, mutta eipä kuitenkaan niin ihmeellinen. Kello lähestyi jo puiston sulkemisaikaa (vajaa tunti sulkemiseen). Nyt oli Crush’s Coasterin jono enää tunnin. Juu, ei tänään. Menimme sen sijaan syömään Studio 1:n isoon hampurilaisravintolaan, jossa oli tähän aikaan enää tosi pienet jonot. Syöminkien jälkeen suuntasimme hotellille lepäilemään, sillä vielä olisi edessä pitkä ilta. Mutta eipä Prinsessa sitten suostunutkaan lepäilemään eikä ottamaan nokosia, tästä illasta oli kovaa vauhtia tulossa kunnon kiukku- ja narinailta.
Suuntasimme pääpuistoon takaisin siinä yhdeksän aikoihin ja etsimme paikan jossa luulimme viettävämme koko loppuillan. Ihmisiä oli jo paljon hakemassa paikkoja tai siis moni oli jo tässä vaiheessa ottanut paikkansa. Me löysimme paikan linnan teatterin katsomon takaa olevalta tasanteelta kaiteen vierestä. Tiedossa oli pitkä puuduttava ja narinantäyteinen odotus. Koska Prinsessa ei jaksanut seistä, sanoin että voisi istua kaiteen viereen maahan. Vasta kello 22.25 alkoi odottamamme paraati, tänä vuonna ensimmäistä kertaa juuri sinä iltana: Fansillusion Parade. Mutta se oli kyllä odottamisen arvoinen. Videoin senkin. Puistossa oli jo muuten erittäin hämärää, mutta paraati oli pelkkää valoa. Aivan upea. Paraatista saamaani videota ja katselunautintoa ylipäänsä tosin laimensi Prinsessan lähes koko paraatin kestävä narina ja kitinä jostain meidän jalkojemme suunnasta, josta en saanut kunnolla siellä musiikin pauhulta selvää mutta videolla se kuuluu oikein selkeästi (Äiti, mä en pääse taaksepäin, Äiti, mä en saa jalkaa suoraksi, Äiti, mun jalkaan sattuu…). Paraatin jälkeen jäimme odottelemaan Candleabrationia ja Bastille Dayn ilotulitusta. Mutta meidät ajettiinkin paikoiltamme pois. Koko Fantasyland ja linnan teatterin alue tyhjennettiin ilotulituksen takia. Joten meidän täytyi etsiä uudet paikat. Löysimmekin jonkinlaiset paikat suurin piirtein Discoverylandin portilta ja lapset pääsivät istumaan sellaisella korokkeentapaiselle. Candleabration jäi aika vähälle huomiolle sillä meidän perheen oma kitinäshow jatkui vielä jonkin aikaa. Lopulta kuitenkin ennen ilotulitusta Prinsessakin löysi tarpeeksi mukavan paikan ja asennon, ja enemmiltä kitinöiltä säästyttiin. Ilotulitus oli iso ja näyttävä, musiikin siivittämä. Ilotulituksen jälkeen puisto sulkeutui ja lähdimme parveilemaan ulospäin, hotellille ja nukkumaan. Kello läheni tässä vaiheessa jo kovasti puolta yötä. Taisi olla aika tarkkaan kaksitoista kun vihdoin olimme hotellilla.
Kommentit