Työpaikalle pääsin ajoissa.  Mulle näytettiin paikat, välineet ja join mä kupin kahviakin. Toimistotyöntekijän kanssa kierrettin täydentämässä käsi ja vessapaperit ja tyhjentämässä roskikset.  Lopulta sitten tartuin härkää sarvista ja lähdin siivoamaan paikkoja. Mä hikoilin niin etten oo aikoihin hikoillut. Jostain syystä työpaikalla oli muutenkin kovin lämmin (kun kävin työhaastattelussa viime viikolla, siellä oli mukavan viileää, vaikka päivä oli kuuma), ja sitten kun heiluu mopin kanssa tällainen tonnikeiju kuin minä niin hikipisarat vain valuivat silmiin. Se jo käy kunnon liikunnasta ja sitten jos aion käyttää työpaikkaetuani (pääsisin ilmaiseksi jumppailemaan), niin siinä sitä liikuntaa sitten jo onkin. Katsotaan koska rohkaistun.

Mulla on vuoden työsopimus, lomarahat maksetaan ulos joka palkassa. Kun kyselin, että eikö sitten kerry lomapäiviä, niin sanoi, että kyllä ne kertyy, mutta sitten ei vain saa loma-ajlta palkkaa erikseen kun ne on maksettu jo etukäteen. Pitää vielä jossain vaiheessa se kysellä ja selvitellä tarkemmin... Tänään en muistanut antaa vielä verokorttia (oli mukana kyllä), mutta pankkitilinnumeroa kun ei ollut tänään mukana, niin annan huomenna sekä tilinnumeron että verokortin ja saan sitten vasta oman kopioni työsopimuksesta. Liittohommakin pitää vielä selvittää ja liittyä.

Huomenna sitten kahdeksaksi töihin, olen ensimmäisen tunnin siellä ihan yksin, mutta tiedän kyllä mistä kaikki löytyy ja tiedän mistä jatkaa/aloittaa. Varustautua aion omalla pienellä pyyhkeellä (hikeä varten).

Kotiin lähteissä (tai siis vasta bussipysäkille ehtiessäni) yritin soittaa pojan kännykkään. Varattu. Kun lopetin puhelun, soitti HraTee, kyseli olenko yrittänyt olla kotiin päin yhteydessä. Hän oli yrittänyt soittaa myös pojalle, mutta ei ollut vastannut. Yritin koko bussinodotusajan ja lähes koko bussimatkan kotiin tavoittaa poikaa, antaen soida kunnes alkoi töötätä varattua. Hönkäsin niin nopeasti kuin jaksoin tuon meidän tappajamäen ylös ja kotiin. Täällä ne lapset istuu molemmat sohvalla kun avaan oven. Ei ollut kuulemma kuullut puhelintaan (puhelin ylhäällä huoneessaan, poika alhaalla). Myönsi sitten kyllä kuulleensa jotain musiikkia (pojalla on mun soittaessa soittoäänenä Ranskan tän vuoden euroviisu) mutta luuli sen tulleen siskonsa huoneesta. Olin aika raivona (huolesta), mutta lepyin kyllä pian kuitenkin.

Poika sai sittenkin jo tänään lukujärjestyksen. Ei kuitenkaan vieläkään yhden yhtä koulukirjaa! Lukujärjestys on hyvä. Kaikkina muina päivinä alkaa kahdeksalta paitsi keskiviikkoisin vasta kymmeneltä. Muina päivinä koulua on kahteen asti, paitsi riistaisin yhteen ja perjantaina kahteentoista. Tämä merkitsee siis sitä, että poika on yksin tai kahdestaan tytön kanssa vain aamuisin, ja pääosan aamuista ovat keskenään vain parisenkymmentä minuuttia ja poika on sitten yksin kotona keskiviikkoaamuisin jopa pari tuntia (mutta saa nukkua pitkään). Eilisessä vanhempainillassa saimme tietää että Prinsessalla ei ole kai yhtään kymmenen aamua (hyvä asia), vain kahdeksan ja yhdeksän aamuja. Näinollen hän joutuu olemaan muutamana aamuna tunnin verran yksin.

Kotiutuessani tänään olin väsynyt, hikinen ja pääkin alkoi särkeä. Otin lääkkeen ja nyt on onneksi päänsärky melkein selätetty, mutta väsynyt olen edelleen. En saanut viimeyönä kunnolla unta, enkä oikein edellisenäkään. Yksi suuri vaikuttaja siihen on se, että meidän makuuhuone on kuin sauna, ja kestää jonkin aikaa ennenkuin tuulettaja ja huoneilman pikkuhiljaa kylmeneminen (kun ei yöllä aurinko paahda ja lämmitä huonetta) tekevät olosta tarpeeksi mukavan. Nyt en voi mennä nukkumaan, kun tyttö on ulkona leikkimässä. Ehkä otan pienet nokoset kun HraTee tulee, tai sitten puolitorkun tossa meidän sohvalla jo ennen sitä.