En haluais aina vaan valittaa, haluaisin että joskus olisi jotain hyvääkin sanottavaa tuosta koltiaisesta. Hyvääkin hänessä ehdottomasti on, mutta jostain syystä niistä hyvistä tulee kerrottua vähemmän. Tämä ilta tosin oli taas lähes poikkeuksetta pelkkää ikävää ja huonoa. Jobinpostia opettajalta, reissuvihossa, ja kaiken lisäksi se olisi pitänyt nähdä jo eilen, mutta eipä poika sitten sitä muistanut antaa. Ei hyvin alkanut tämäkään kouluvuosi, kun nyt jo on opettaja joutunut ottamaan puheeksi sääntöjen noudattamisen kaksin pojan kanssa. Ja rahaakin oli ollut pojalla ollut mukana. Kysyin mistä oli rahaa saanut. Kuulemma löytänyt koulumatkalla. Missä rahat ovat nyt? Antoi kuulemma kaverille. Ensimmäisen väitteen sain jo melkein heti todistettua valheeksi, kun älysin katsoa yhteen purkkiin missä meillä on kolikoita. Sieltä oli hävinnyt kaikki muut kolikot paitsi viisisenttiset. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun poikamme varastaa meiltä. Lisäksi Prinsessa kertoi, että Kimpula on penkonut yhtä kaappia (jossa sattuu olemaan meidän keräilyrahat). Sieltä on kadonnut avaamaton pussi jossa oli täydellinen sarja suomen eurokolikoita, mukaanlukien siis "harvinaiset" yhden ja kahden sentin kolikot.

Mulla on tosi paha olo. Ei olisi pitänyt ottaa vastaan työtä, sillä poikaani ei voi luottaa olemaan sekuntiakaan yksin (tai siskonsa kanssa kaksin) kotona, ei tipan vertaa, sen hän on nyt todistanut. Toivoin päinvastaista, toivoin, että hän olisi näyttänyt sen, että häneen pikkuhiljaa voisi luottaa.

Tiedossa vähintäänkin loppuviikko huonearestia ilman televisiota. Kerroin, että jos sama meininki jatkuu, irtisanomme Aku Ankan tilauksen. Pitää ruveta luovaksi ja yrittää keksiä joitain oikeasti toimivia rangaistuksia. Nykyisillä ei tunnu olevan minkäänlaista tehoa.

Nukkumaan, josko huominen aamu aukenisi kirkkaampana. Epäilen.