Tänään oli ensimmäinen kouluaamu. Yritin olla positiivisella tuulella. Valitettavasti poika osasi taas haastamalla haastaa riitaa. Itku tuli, minulle. En jaksanut, teki niin pahaa. Seurauksena poika sai heti koulun alkajaisten kunniaksi itselleen monta päivää kotiarestia. Hyvin alkoi! Kouluako jännitti ja siksi täytyi taas purkaa se kaikki minuun ja pikkusiskoonsa väärällä tavalla?

Tyttö, jota enemmän kuuluisi jännittää, käyttäytyi paljon nätimmin. Tuli lohduttamaan kun pääsi itku.

Kaikki uudet ykköset kerääntyivät juhlasaliin. Siellä jakauduttiin luokkiin ja siirryttiin omiin luokkahuoneisiin. Prinsessa pääsi yhdysluokalle ja luokalla on ainakin 3 tuttua tyttöä. Hakemaan menen varttia vaille kaksitoista. Illalla on omassa luokassa vanhempainkokous. Seuraavien parin päivän työajoista tulee lappu, normaalin lukujärjestyksen mukaan aloittavat vasta loppuviikosta.

Niin mulla on sitten kaksi koululaista. Jostain kumman syystä olen kuitenkin enemmän huolissani sen vanhemman koululaisen koulunkäynnistä, aikana jolloin tarvitsisi jaksaa panostaa ja keskittyä nuorimmaisen koulunaloitukseen. No, päivä kerrallaan. Eiköhän se tästä.

***

Vajaat kaksi tuntia aikaa, ja paljon tekemistä. Huomenna, jos kaikki paperit on kunnossa, alkaa mulla työt. Kuinka hyvin mahtavat ajatukset pysyä työssä vielä huomenna?