Ensin, kiitos SS kommentista. Ne piristää aina.

Eilen tosiaan, hyvästä päätöksestäni huolimatta, en pystynyt pitämään tunnelmaa korkealla. Koko vyyhti lähti purkautumaan siitä, kun Prinsessa, tehtyään yhtä aukeamallista läksyjä yli tunnin (!) tulee näyttämään koulukirjaansa selittäen että se oli vahinko, se oli vahinko. Hän oli onnistunut saaman ison reiän aikaiseksi koulukirjan sivuun (onneksi ei ole kierrätyskirja, vaan ihan oma). Reikä, joka näytti siltä että sitä on liian kauan hangattu ensin märällä tussilla ja sitten lyijykynällä, samaa kohtaa hinkattu ja hinkattu. Ei voi olla vahinko, kun kyseiseen kohtaan sivua ei edes kuulunut värittää mitään. Yritin tyynesti kysellä että miten se reikä oli siihen tullut, mutta vastaukseksi sain itkuraivarin. Se on tyypillistä Prinsessaa, aina kun hän on tehnyt jotain ja jää siitä kiinni, vaikkei olisi edes mitään kovin pahaa, tai mitään mistä olisi syytä edes suuttua, hän rupeaa raivoamaan eikä suostu edes kuuntelemaan kun häntä pyydetään ihan rauhallisesti kertomaan mitä tapahtui. No, tilanne vaan paheni ja paheni, pian huudettiin molemmat ja sain osakseni täydellistä tottelemattomuutta taas vaihteeksi. Siinä kohtaa on tosi vaikea olla iloinen ja pitää mieli korkealla kun tuntee itsensä voimattomaksi ja keinot hallita omaa lastaan loppuvat kesken.

Pidän itseäni syypäänä isoon osaan lasteni käytöstä. En ole tarpeeksi johdonmukainen ja teen perättömiä uhkauksia. Joten illalla sitten napsahti, ja toteutin yhden pitkäaikaisen uhkaukseni. Otin isoja muovikasseja ja lähdin raivaamaan tytön huonetta, jota hän ei koskaan suostu siivoamaan! Kun mies tuli kotiin, vähän sen jälkeen kun olin raivausurakan aloittanut pyysin hänetkin mukaan. Siihen meni suurinpiirtein koko ilta, tyhjennettiin tytön huone lähes täysin (ja nyt meillä on yläkerran aula täynnä lajittelemattomia sekalaisia kasseja ja laatikoita tytön tavaroita) ja siivottiin siellä. Lopulta pitkään kiukuteltuaan, natistuaan ja protestoituaan huoneen raivaamista tyttökin liittyi tavaroiden keräilyyn. Huoneeseen jäi lopulta vain kirjat hyllyyn, mankka ja cd-levyt, muutama hassu lelu hyllylle, yksi unilelu, jokunen koriste-esine, herätyskello, kyniä, piirustuspaperia, piirustusteline/liitutaulu ja liidut, puuhakirjoja, pelejä yhteen kaappiin ja syntetisaattori (lasten yhteinen, jolle ei ole muualla tilaa). Pikku hiljaa hän saa osan tavaroista takaisin (osaa ei koskaan, osa alkaa olla jo liian vauvaleluja hänelle), mutta hänen täytyy pitää nyt huone järjestyksessä itse. Kun aloitetaan pienellä määrällä tavaraa, niin ei pitäisi olla liian vaikeaa.

Tänään lähdemme viimein ostamaan lapsille uusia koulupöydän tuoleja. Ne piti ostaa jo ennen koulun alkua. Tänään tai viikonlopun aikana vaihdetaan myös Prinsessan huoneeseen lamppu ja verhot. Ja niitä sekalaisia tavaroita ja leluja sieltä aulasta pitää ruveta lajittelemaan ja järjestelemään. Eiköhän se tästä.

***

Tämä päivä on mennyt tähän mennessä ihan mukavasti. Ei pahempia potutuksia, ei aamulla pahoja riitoja lasten kanssa. Reilun puolen tunnin päästä lapset taas kotiutuvatkin. Otan heidän kepein mielin vastaan ja yritän pitää mielen korkealla mahdollisimman pitkälle päivään. Nyt piilottamaan tytön syntymäpäivälahjaa lataukseen. Eikä tarvitse enää soitella pojalle, jos on asiaa tytölle.